Sähköä vesivoimasta

 

Vesivoima myllyjen pyörittämisestä sähkön tuottamiseen

 

Sähkö, tuo näkymätön voima on saatu ihmiskunnan käyttöön vain noin 150 vuotta sitten ja nyt se hallitsee meitä niin, että emme millään tule toimeen ilman sitä. Iät ja ajat käytössä ollut vesivoima otettiin ensimmäisen kerran käyttöön sähkön tuotannossa kaupallisesti Yhdysvalloissa vuonna 1882. Yllättävääkin on, että Suomen suuriruhtinaskunnassa ensimmäinen vesivoimalaitos otettiin käyttöön niinkin aikaisin, kuin jo vuonna 1891 Tampereella. Siitä alkoi Suomen sähköistyminen vauhdilla.

 

Sähkön käytön alku Suomessa

 

Sähkön edut energiana osoittautuivat niin ylivoimaiseksi, että 1800- ja 1900-luvun vaihteessa sähkön tuotanto ja jakelu alkoivat kasvaa vauhdilla. Alkuun verkot palvelivat pieniä alueita ja taajamia. Monella tehtaalla oli oma jakeluverkkonsa, josta liikeni myös hieman sähköä alueen asutuksellekin. Sähkön tuotannon voimalähteenä olivat höyrykoneet, jotka pyörittivät generaattoreita.

 

Turussa aloitti ensimmäisenä sähkön jakelun Aktiebolaget Electron vuonna 1898. Sähköä tuotettiin höyryvoimalla. Sähköä käytettiin muun muassa vuodesta 1908 raitiovaunujen voimanlähteenä. Tampereella sähkövalaistus otettiin ensimmäisenä käyttöön Finlaysonin tehtaalla vuonna 1882 oman dynamon tuottamalla sähköllä. Paimiossa Paimion Puutavara Oy:llä oli 1910-luvun alkupuolella käytössä oma voimala, josta se jakeli sähköä myös lähialueen talouksille.

 

Maaseudun sähköistäminen

 

Maaseudun sähköistäminen lähti lisääntymään vauhdilla 1910–luvulla. Yhtenä vauhdittajana oli silloinkin energiakriisi, joka aiheutui sodasta. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena nimittäin lamppuöljystä oli valtava pula ja tätä ratkaistiin sähkövalolla.

 

Yksi alkuaikojen uranuurtaja oli Lounais-Suomen Sähkö -osakeyhtiö, joka aloitti toimintansa vuonna 1912. Tällöin Karunan pitäjään hankittiin 150 hevosvoiman halkokäyttöinen höyrykone pyörittämään sähkögeneraattoria ja tuottamaan sähköä lähialueen tarpeisiin.

 

Vesivoiman valjastaminen Varsinais-Suomessa - Aikansa startup-yritys

 

Tarkasteltaessa vesivoiman käyttöä sähkön tuotannossa museomme lähialueella, keskiöön nousee ilman muuta juuri Lounais-Suomen Sähkö Osakeyhtiö, joka toteutti mittavat koskivoimahankkeet kahdenkymmenen vuoden aikana. Ensimmäinen vesivoimalaitos rakennettiin vuonna 1916 Paimionjoen Juvankoskeen Tarvasjoelle nykyisen Liedon kaupungin alueelle. Sähkön käyttö lisääntyi kuitenkin sellaisella vauhdilla, että jo vuonna 1920 rakennettiin Paimionjokeen seuraava, Juntolankosken voimalaitos. Vauhtia hidasti hieman 1930–luvun lama, mutta jo seuraavaksi rakennettiin Paimionjokeen vielä Askalan kosken voimala, joka valmistui vuonna 1936. Yhtiön jakeluverkko laajeni kuitenkin niin voimakkaasti, että 1950–luvulle tultaessa oma tuotanto riitti enää alle neljännekseen kulutuksesta.

 

Liedossa ryhdyttiin suunnittelemaan jo vuonna 1912 oman sähkölaitoksen rakentamista Nautelankoskeen. Suunnitelmaa ei koskaan kuitenkaan pantu täytäntöön, ja vuonna 1914 Lietoon ryhdyttiin rakentamaa sähköverkkoa, jonka energia tuli Maarian-Kaarinan Sähköosakeyhtiöltä (Myöhemmin Maarian Sähkö Oy). Aluksi Maarian-Kaarinan Sähköosakeyhtiön energia tuotettiin Turun höyryvoimalaitoksella. Turun voimalaitoksen vuonna 1920 tapahtuneen traagisen räjähdysonnettomuuden jälkeen Liedon alueella käytetty sähkö oli käytännössä kaikki tuotettu vesivoimalla. Maarian Sähkö Oy liitettiin lopulta 1930-luvulla Lounais-Suomen Sähkö Oy:n osaksi.

​

Imatran voimalaitos – valtakunnan kruununjalokivi

 

Juuri itsenäistymisen jälkeen Suomen tuore eduskunta teki 1920–luvun alussa rohkean päätöksen. Suomeen rakennettaisiin valtion rahoittamana valtava uusi voimalaitos Imatralle. Voimalan kapasiteetti suurin piirtein tuplasi silloisen Suomen sähköntuotantokapasiteetin. Laitoksen erinomaisista ominaisuuksista kertoo sekin, että osa 1930–luvulla käytetyistä laitteista oli käytössä vielä 2010–luvulla.

 

Rautarouva

 

Samaan aikaan Imatran voimalaitoksen käynnistyttyä vuonna 1929 rakennettiin myös Suomeen ensimmäinen valtakunnallinen kantaverkon osa. Linja rakennettiin Imatralta Turun Koroisiin asti ja se toimitti sähköä koko Etelä-Suomeen. Linjan rakentaminen oli valtava ponnistus ja taidonnäyte. Rakentaminen suoritettiin pääasiassa käsipelillä ja materiaalit kuljetettiin hevoskyydillä. Näin myös paikkakunnan asukkaat saivat työtä. Linjan niin kutsuttujen ”ristiinharustettujen portaalipylväiden” muoto lie antanut linjalle lempinimen Rautarouva. Pylväiden korkeasta laadusta kertoo se, että pylväät kestivät käytössä parhaimmillaan yli 80 vuotta. Niinpä Rautarouva muodosti kolmen, jopa neljän sukupolven ajan pysyvän omaleimaisen kiitopisteen Liedon maisemaan. Rautarouvan jälkeläisenä jatkaa kuitenkin samoilla urilla uusi uljaampi linja.