Liedon museo
Museonjohtajan päiväkirja 2021
On mukava lukea jälkeenpäin, mitä kaikkea sitä on tullut tehdyksi. Sitä usein myös kysytään minulta: mitä te teette kun museo on kiinni? Suurin osa museotyöstä tapahtuu näkymättömissä, kulissien takana. Lopputulokset näkyvät näyttelyissä ja nykyään yhä useammin erilaisten sähköisten palvelujen kautta. Nämä pienet päiväkohtaiset muistiinpanot toivottavasti avaavat museotyön monipuolisuutta.
Museonjohtajan päiväkirja 2023
Perjantai 31.12.
Pieni katsaus kuluneeseen vuoteen, kun muun muassa luetteloitiin kokoelmia, tehtiin uusia haastatteluja ja litteroitiin vanhoja, luotiin kotiseutuportaalisivusto, asennettiin koskilivekamera, aurinkopaneelit ja sähköautojen latauspiste sekä uusi paloilmoitinkeskus, kunnostettiin myllärin saunan ikkunat, luiskan lattialaatat ja vesikanavan välppä, uudistettiin näyttelyitä, järjestettiin tapahtumia ja pidettiin museot avoinna niin Tarvasjoella kuin Nautelankoskellakin, leivottiin ja siivottiin, purettiin puhdetyönäyttely ja aloitettiin Laurin keräilystä ja elämästä kertovan näyttelyn kokoaminen, säilytettiin kirkon kattokruunuja ja osallistuttiin Jokipolun suunnitteluun.
Torstai 23.12.
Tero huolsi vielä vesivoimalan ennen joulutaukoa ja Johanna luetteloi ahkerasti Laurin postikortteja, numeroissa mennään jo pitkälti yli tuhannen. Laitoin kauralyhteen myllärintuvan pihalle, on sitten pikkulinnuillakin joulu.
Keskiviikko 22.12.
Jonna ryhtyi luetteloimaan Laurin esineitä. Museolla on pari isoa kaappia täynnä luetteloimattomia Laurin tavaroita Taimelan vanhassa rakennuksessa olevien lisäksi. Pari asiakastakin poikkesi kahvilla ja katsomassa rakenteilla olevaa näyttelyä. Päästin heidät vielä sisään, pystyimme pitämään turvavälit, kun ei ollut muita paikalla.
Tiistai 21.12.
Museo suljettiin yleisöltä vakavan koronatilanteen vuoksi. Suurin osa työntekijöistäkin jää jo pikkuhiljaa joululomalle.
Maanantai 20.12.
Pidettiin rääppiäiset omalle väelle Myllärintuvassa. Läsnä olivat: Anita, Eeva, Erja, Irmeli, Johanna, Jonna, Lea, Reko, Satu, Taina, Tarja, Tero, Terhi, Timo ja minä. Martti ei halunnut syödä jouluruokia ennen joulua, niin hän ei sitten osallistunut ollenkaan. Ennen ruokailua laulettiin "Joulu on taas...". Sitten kaikkien piti vuorollaan kertoa, mikä kuluneessa vuodessa on ollut mukavaa tai mieleenpainuvaa. Juotiin vielä kahvit joulutortun kera ennen kuin lähdettiin kukin tahoillemme, osa kotiin, osa jatkamaan töitä. Kaikki auttoivat pöydän korjaamisessa, Lea ja Irmeli vielä tiskasivatkin.
Perjantai 17.12.
Pienimuotoinen joulujuhla sujui hyvin. Lea tuli auttamaan, niin meitä oli sitten kolme valmistelemassa. Tarjosimme vieraille: rosollia ja kermavaahtoa, kananmunanpuolikkaita, joissa oli persiljaa päällä, suutarinlohta, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, herneitä ja luumuja, joulumakkaraa ja sinappia, vihreätä salaattia, jossa oli viinirypäleitä ja miniluumutomaatteja, kahta lajia leipää sekä juomaksi vettä tai punaviinimarjamehua. Kahvin kanssa oli joulutorttuja. Muuta ei sitten ehditty päivän aikana tehdä, paitsi Anita, joka aloitti uuden valokuvakokonaisuuden luetteloinnin.
Torstai 16.12.
Marjaana kävi hakemassa Annantuvan vajan avaimen. Tänä vuonna jouluvalot ovat hiukan maltillisemmat kuin viimeksi, vain tämä päivä ja lyhtyjä hiukan valaisemassa glögitarjoilua. Erja aloitti lehtileikkeiden luetteloinnin Dorikseen, se on tarkkuutta ja huolellisuutta vaativaa puuhaa asiasanoituksineen päivineen.
Keskiviikko 15.12.
Perjantaina on tulossa ryhmä viettämään pienimuotoista joulujuhlaa. Tämä päivä kului laatikoiden ja makkaroiden teossa. Yöksi laitoin vielä kinkunkin uuniin.
Tiistai 14.12.
Johannan postikorttiurakka etenee, nyt ollaan jo numerossa 955. Joukossa on myös ihan tähän aikaan sopivia kortteja.
Maanantai 13.12.
Irmeli sai Maailma-lehtien viimeisetkin irtolehdet sijoitettua paikoilleen. Siirryttiin urheilulehtiin. Urheilun kuva-aittojen vuosikertoja on Laurin kokoelmissa vuodesta 1950 vuoteen 1968, aika hauskoja.
Perjantai 10.12.
Tein kesäoppaiden työtodistukset ja lähetin heille tarkistettavaksi. Terhi huolehti lahjoittajista ja sopi heidän kanssaan jatkotoimenpiteistä valokuvien suhteen. Usein lahjoitusten yhteydessä haastatellaan lahjoittajia useaan otteeseen, ja valokuvien kohdalla lahjoittajat itse myös haastattelevat iäkkäämpiä sukulaisiaan tai muita henkilöitä, jotka voivat muistaa valokuviin liittyviä asioita. Henkilöiden ja paikkojen tunnistamisen lisäksi on tärkeää saada tarinat myös talteen - esimerkiksi kuvan henkilöön liittyvät elämänvaiheet ja paikkoihin liittyvät tapahtumat ja uskomukset.
Torstai 9.12.
Kaksi saksalaisturistia poikkesi museossa. He olivat tulleet laivalla Ruotsista aamulla, ja sattumalta olikin meillä ulko-ovi auki. Niinpä vierailijat tutustuivat näyttelyyn saksalaisella perinpohjaisuudella ja joivat vielä kahvit omenapiirakan kera. Virkistyneinä lähtivät sitten jatkamaan kohti Loimaata. Pääsin harjoittelemaan vuorovaikutteista opastamista heidän kanssaan. Pidän saksan kielestä hyvin paljon, ja koska vieraamme olivat kotoisin samalta seudulta kuin minun saksalaiset ystäväni, oli minun ehkä tavallista helpompi keskustella heidän kanssaan. Joka tapauksessa hiukan rupeaa hahmottumaan se, mitä olen opastamisen yhteydessä pohtinut jo pitkään, ja mikä myös Emman harjoitteluraportissa tuli esiin. Olen nimittäin lopen kyllästynyt perinteiseen opastamistyyliin, jossa opas puhua pälpättää ja ryhmä kuuntelee, ehkä esittää jonkin tarkentavan kysymyksen väliin. Sama konsepti pätee rooliopastuksiin, jossa kuulija mahdollisesti vielä enemmän kokee ulkopuolisuutta. Nyt tästä subjekti-objekti -systeemistä pitäisi päästä subjekti-subjekti -systeemiin. Saksalaisten (ja kokemukseni mukaan myös italialaisten) museovieraiden kanssa tämä jostakin syystä onnistuu helpommin.
Keskiviikko 8.12.
Nyt on aika taas yrittää saada joitakin kokonaisuuksia valmiiksi. Terhi on järjestänyt ja tarkistanut palautettavien valokuvalahjoitusten kokonaisuuksia, nyt vielä tehtiin heiluriskannerilla albumeista sellaiset versiot, joista voi nettiin laittaa selattavan issuealbumin. Kävin pikapikaa tilitoimistossa viemässä viime kuun kirjanpitomapin ja poikkesin myös Halisissa Myllärintalolla - siellä oli ehkä vielä kylmempi kuin meillä täällä Nautelankoskella. Irmeli oli sillä aikaa koristellut kahvion joulukuusenhakureissuilla, se oli kiva yllätys!
Tiistai 7.12.
Kirjoitin harjoittelutodistuksia, joihin laitoin aika yksityiskohtaisestikin työtehtäviä, joita harjoittelijat pääsivät tekemään. Kolmeen kuukauteen saa mahtumaan aika paljon, ja kun tehtävät on kirjattu, voi työnhaussa käyttää todistusta cv:n ohella kertomaan osaamisesta.
Maanantai 6.12.
Itsenäisyyspäivä on yleinen vapaapäivä, mutta osallistuin aamupäivällä seurakunnan ja kunnan järjestämään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen. Laskin seppeleen vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle.
Sunnuntai 5.12.
Koskikirkko järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti vasta nyt toisena adventtina. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina oli seurakunnan työntekijöillä kädet täynnä työtä, kun kirkko jälleen avautui pitkän kunnostusoperaation jälkeen. Kylmästä ilmasta huolimatta Koskikirkkoon osallistui kuusitoista seurakuntalaista. Kirkkokahvit tarjottiin sisällä.
Perjantai 3.12.
Martti on tarkastanut öljylyhdyt sunnuntain koskikirkkoa silmällä pitäen, muutenkin taas siistittiin yläkerran näyttelytiloja viikonloppua varten. Jean tuli käymään, keskustelimme tasa-arvosta ja toisten ihmisten kunnioittamisesta sekä siitä, mitä keinoja meillä on käytettävissä edistääksemme keskinäistä hyväksyntää ja arvonantoa.
Torstai 2.12.
Jokipolun esiintymislava oli tapetilla aamupäivällä. Samalla kun kunnantalolla olin, niin palautin Lieto-Opistolle vanhan kunnantalon työhuoneen avaimet. Tosin lukot ja ehkä ovetkin on taidettu vaihtaa jo moneen kertaan sen jälkeen, kun vuonna 2015 jouduimme tiloista luopumaan, mutta periaatteessa...
Iltapäivä kuluikin sitten taas kirjanpidon ja muun byrokratian parissa. Taina ryhtyi kirjaamaan Dorikseen lusikoiden tietoja. Samalla hän tarkistaa kuvien laadun ja tarvittaessa ottaa uuden kuvan. Paikkatieto merkitään myös tarkkaan ja tieto siitä, onko esine väliaikaisesti esimerkiksi näyttelyssä.
Keskiviikko 1.12.
Kerrankin oli sellainen hetki, että pystyimme osallistumaan käytännön koulutustapahtumaan. Varsinais-Suomen museot ry järjesti Kuralan Kylämäen kokeiluverstaassa kynttilöidentekotyöpajan. Museolle tuomisiksi saatiin enemmän tai vähemmän käsityön näköisiä kolmi- ja nelihaaraisia kynttilöitä.
Tiistai 30.11.
Ollaan museotyön ytimessä, kun Anita luetteloi valokuvia, Johanna postikortteja ja minä esineitä. Terhi tarkistaa aiemmin luetteloitujen tietoja, muuttaa tiff-muodossa skannattuja valokuvia jpg:ksi sekä siirtää isot tiffit varmuuskopioina kovalevyille pitkäaikaissäilytykseen. Näyttely saa nyt hetken odottaa, asioiden täytyy välillä antaa myös rauhassa kypsyä.
Illalla saimme kunnian osallistua Liedon kirkon kutsuvierasiltaan. Kattokruunut olivat museon auditoriossa säilytyksessä kunnostustöiden ajan, nekin tulivat hienosti esiin kaikessa loistossaan valoisassa kirkkotilassa.
Maanantai 29.11.
Laurin vuonna 1990 luetteloidut arkeologiset kokoelmat ovat olleet Turun museokeskuksessa säilytyksessä. Nyt heillä(kin) on menossa myllerrys ja mahdollinen muutto edessä, niinpä nämä itse asiassa alun perinkin vain väliaikaiseksi tarkoitetussa säilytyksessä olleet löydyt tuotiin Nautelankoskelle.
Johanna opetteli luetteloimaan esineitä, arkistoon meneviä kortteja hän onkin jo skannannut ja luetteloinut ansiokkaasti. Taina ryhtyi järjestämään lusikoita. Operaatio työhuoneen siivous eteni taas yhdellä kirjoituspöydän laatikolla.
Perjantai 26.11.
Irmeli tuli laittamaan loput Maailma-lehdet järjestykseen. Niitä olikin hiukan enemmän kuin luultiinkaan, mutta kyllä siitä selvittiin. Aikamoista salapoliisityötä taas, kun irtolehdet yritetään sijoittaa paikoilleen oikean lehden väliin.
Sain tikkuaskien kansien vitriinin kuvaan luettelointinumerot paikoilleen. Terhi opasti Anitan yhden ison valokuvakokonaisuuden luettelointiin ja sen jälkeen järjesti "hiukan" kesken jääneitä kotiseutuportaaliaineistoja.
Torstai 25.11.
Aamulla lähikoulun toinen ryhmä eskarilaisia ja viskarilaisia tuli tutustumaan museoon. Pienoismallin äärellä pohdittiin kivikauden ihmisten elämää. Lauri Nautelan kokoelmista kertovassa näyttelyssä ihasteltiin erityisesti postikortteja. Jokidioraama oli niin jännittävä, että siellä piti käydä monta kertaa. Lauri Nautelan museon näyttelyiden lisäksi käytiin myllyssä etsimässä myllärinemännän kadonneita pikkupossuja. Kosken kuohut tietysti tarkastettiin myös.
Timo ja Taina tekivät huoltotöitä sisätiloissa. Tarkastettiin näyttelytilojen valaistus ja vaihdettiin palaneiden polttimoiden tilalle uudet, harjattiin lattiat ja muutenkin katsottiin, että kaikki on kunnossa ja museo siisti sunnuntain avoinnaoloa varten. Satu toi ison valokuvalahjoituksen skannaukseen, Terhi ottaa vastuun siitä projektista. Valokuvia on paljon odottamassa tietokantaan luetteloimista. Anita ryhtyy siihen kulttuuriympäristön dokumentoinnin ohella.
Keskiviikko 24.11.
Päivä aloitettiin Jokipolkupalaverilla. Pääsimme samalla kurkistamaan kirkkoon sisälle. Remontti alkaa olkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Sattumalta saimme nauttia myös minikonsertista, kun Seppo soitti koemielessä pari kappaletta trumpetillaan. Kirkkosali valoisuudellaan teki meihin syvän vaikutuksen, hartaina istuimme hetken aikaa ihailemassa pieteetillä tehtyä työtä. Leipähuoneen perustuksia aletaan pikku hiljaa tehdä, tapasimme myös Museoviraston arkeologiryhmän, joka tarkastaa paikan ennen kuin siihen rakennetaan mitään.
Tiistai 23.11.
Aamulla lähikoulun eskarilaiset tulivat tutustumaan museoon. Lauri Nautelan museon näyttelyiden lisäksi käytiin myllyssä etsimässä myllärinemännän kadonneita pikkupossuja. Artikkelin oikolukemisen jälkeen pitikin valmistautua illan kokouksiin. Ensin kello 14 kokoontui hallitus hybridikokoukseen, sitten klo 16 jatkettiin edustajiston kokouksella.
Maanantai 22.11.
Nyt ryhdytään järjestämään kokoelmia paikoilleen. Johanna ottaa vastuun postikorteista, Terhi valokuvista, Erja lehtileikkeistä, Taina ruokailuvälineistä, Satu tekstiileistä, Pertti kirjoista ja Irmeli lehdistä. Anita skannaa ja etsii valokuvapareja, minä ryhdyn pikku hiljaa työstämään Kotiseutuportaalisivustoa.
Lauantai 20.11.
Seppo piti esitelmän näytelmän kirjoittamisen prosessista. Otsikkona oli Lauri Nautelan kertomusta etsimässä. Esitelmä oli syvällinen ja ajatuksia herättävä.
Mitä vanha esine, lehtileike, muistikirja, taideteos, valokuva, kartta voi kertoa?
Mikä on yksittäisen esineen tai kokoelman todistusvoima?
Missä tässä aineistossa on henkilön kertomus?
Millainen kertomus se on?
Perjantai 19.11.
On uskomatonta, minkälaisiin suorituksiin pystytään, kun kaikki ovat sitoutuneita ja tekevät keskittyneesti työtä aikamoisenkin paineen alla. Näyttely saatiin huomista varten erinomaiseen kuntoon. Taina kirjasi kirjastonurkan kirjojen numerot ylös, jotta pystyttiin ottamaan muiden kuin Laurin lahjoittamat kirjat pois. Vietiin tilalle Laurin kirjoja, niin ettei hylly näytä tyhjältä. Rahavitriini täydennettiin antiikin kolikoilla, ei ole tyhjiä tasoja siinäkään vitriinissä. Mutta sen se aiheutti, että kukaan meistä ei enää mahdu työhuoneeseensa ja kaikki pöydät ovat kadonneet tavararöykkiöiden alle...
Kuvat ovat vähän tylsiä, mutta oikeasti näyttelystä tulee (tai tuli, on se jo aika pitkällä) hieno.
Torstai 18.11.
Sähkökatkot aiheuttivat pientä säätöä. Turbiini pitää katkon jälkeen yhdistää verkkoon, ja se on aikamoinen manööveri. Sähkön puuttuminen ei kuitenkaan hidastanut työntekoa, ja niinpä saatiin kolmiovitriineihin lasit päälle. Johanna ja Terhi valitsivat postimerkkejä, kirjekuoria, lehtileikkeitä ja vihkosia postimerkkien keräilystä kertovaan vitriiniin, ja siitä tulikin hauskan runsas. Taina aloitti kirjahyllyn parissa, mutta rahavitriini jää kyllä huomiselle kokonaan. Tarja kävi tapaamassa Timoa ja Tainaa. Kerran kuussa pidetään aina niin sanottu kolmikantapalaveri, jossa vähän katsotaan menneeseen ja suunnitellaan tulevaa, pidetään huolta toisistamme.
Keskiviikko 17.11.
Kyllä kyllä... On se...
Tiistai 16.11.
Työterveystoimintasuunnitelman päivitys pitää tehdä aina säännöllisin väliajoin, vähintään kolmen vuoden välein. Työterveyshoitajan kanssa Teamsin avulla käytiin läpi kaikki sopimuskohdat ja tarkennettiin muutamia asioita.
Päivityspalaverin jälkeen ryhdyimme taas näyttelyn kokoamiseen. Johanna sai postikorttivitriinin kolmea korttia vaille valmiiksi, kellot löysivät paikkansa ja ruokailuvälineistäkin jo osa. Astiavitriiniin lisättiin mortteli, kivivati ja kaksi paistinpannua sekä kolmijalka.
Maanantai 15.11.
Laitetaan välillä vähän kuvia taas piristämään sivua. Näyttely yritetään saada siihen hanttiin, että torstaina voidaan sulkea kolmiovitriinit. Lauantaina on Sepon esitelmä, silloin olisi hyvä olla näyttelyn esineet paikoillaan.
Sunnuntai 14.11.
Karita ei päässyt paikalle, niin tulin sitten pitämään museota avoinna. Vierailijoita kävi jonkin verran, mutta ei ruuhkaksi asti. Leivoin raparperipiirakan, ja siitä jäi hiukan pakastettavaksikin. Maailman suloisin pikkupoika maistoi ensimmäisen kerran elämässään punaviinimarjamehua ja piti siitä niin paljon, että vanhempien pitää nyt hommata mehumaija.
Perjantai 12.11.
Lauri Nautelan posliiniesineistä on tietokantaan luetteloitu 1615 kappaletta, ja osa on vielä luetteloimatta. Näistä valittiin nyt alustavasti näyttelyyn muutama esine: lautasia, kuppeja, kannuja, kulhoja ja kaksi patsasta. Vitriineihin asettelu on oma haasteensa, kokeiltiin nyt alustavasti väriteemaa. Ajatus on myös se, että eri tehtaiden ja aikakausien esineitä tulisi mahdollisimman kattavasti esille. Heikki käväisi kysymässä Maamiesseuran juhlaa silmällä pitäen isojakokarttoja. Sepon esitelmän tiedotus saatiin kuvaa vaille valmiiksi, siivotakin piti sunnuntaita varten.
Torstai 11.11.
Johanna siirsi postimerkkivitriinin suunnittelun kokonaan alakertaan, lähelle postikortteja. Pöydälle voi konkreettisesti laittaa kortit samaan järjestykseen kuin ne vitriiniin asetellaan. Ei tule edestakaisin juoksentelua niin paljon. Marjaana on aloittanut kunnan kulttuuritoimessa Artun ja Suvin työn jatkajana. Kokoonnuimme kunnantalolla (Vanhalinnan Lauri, Lieto-Opiston Heli, kirjaston Taija, kunnasta Marjaanan lisäksi Helinä ja museosta minä) katsastamaan, mitä kulttuurille kuuluu nyt. Esille nousi myös ensi kesän Lieto-viikko, jota voisi hiukan jäntevöittää. Paljon ei näyttelyn eteen ehditty tehdä, Terhi teki tiedotusta Sepon esitelmästä ja minä etsiskelin sopivia kahvipannuja ja kattiloita esille.
Keskiviikko 10.11.
Martti, Tero ja Reko Timon johdolla laittoivat tuplat tuvan ikkunoihin. Meidän muiden aika kului näyttelyn kokoamisessa. Leluvitriini täydentyi puuhevosella ja postimerkkivitriiniäkin vähän päästiin ainakin suunnittelemaan. Kyl se siit sit...
Tiistai 9.11.
Byrokratia vaatii aikansa. Sain kokouskutsut sekä hallitukselle että edustajistolle lähetettyä. Melkein kaikilla on sähköposti, mutta kyllä vielä kirjepostiakin täytyy lähettää. Onneksi on menoa kirkolle, niin saan vietyä postiin samalla.
Maanantai 8.11.
Jouko kävi leimaamassa viestikortit. Niitä tehdään aina radioamatööripäivän jokaisesta yhteydenotosta, tänä vuonna kertyi nelisenkymmentä leimausta. Anita tallensi jo ottamiaan valokuvia, mutta kun aurinko rupesi paistamaan, hän lähtikin kuvaamaan lisää. Taina hoitaa pelakuita ja Johannan työ postikorttivitriinin kanssa edistyy mukavasti. Irmeli tuli luetteloimaan Maailma-lehtiä, joita löydettiinkin yksi laatikollinen lisää. Martti, Reko ja Tero pitävät huolta pihasta. Tero otti vastuulleen myös myllyn turbiinin rasvauksen ja muutenkin vesitilanteen tarkkailun. Aloitin lasi- ja posliinivitriinien esineiden valitsemisen, Terhi keskittyy Laurin henkilökohtaiseen elämään.
Sunnuntai 7.11.
Karita ei päässyt avoinnapitoon, mutta onneksi olin varautunut tulemaan joka tapauksessa. Kylmä tuuli pelotti vissiin, vierailijoita oli harvakseltaan. Mutta hyvä niin, ehdin jutella Karjalasta evakkona Lietoon muuttaneen museovieraan kanssa hänen lapsuudenkokemuksistaan.
Perjantai 5.11.
Kohta en enää mahdu huoneeseeni, mutta tänäänkään ei ollut aikaa raivata tilaa. Tein lainapyynnön museovirastolle niistä rautamiekoista, jotka haluaisimme tuoda näyttelyssä esille. Liisa käväisi tuomassa luonnonsuojelualueen hoitamiseen liittyviä asiapapereita, joista pitää nyt Tuomon poismenon jälkeen ruveta jonkun toisen huolehtimaan. Alustavasti sain tehtyä edustajiston vuosikokouksen asialistan. Sunnuntaita varten piti vielä siivota näyttelytilasta kaikki ylimääräinen pois.
Torstai 4.11.
Taina puhdisti ja silitti kolmiovitriineihin tulevat aluskankaat. Aseteltiin varovasti lasi tulitikkurasiavitriinin päälle ja Timo ruuvasi reunalistat paikoilleen. Pikkuapulainen tuli asiantuntijana paikalle työstämään leikkikaluvitriiniä. Näyttelyitä tehdessä on hyvä ottaa yhteys kohderyhmään jo suunnitteluvaiheessa. Me teimme nyt niin, että vitriiniin tulevat esineet otettiin valmiiksi esille ja nuori asiantuntija ryhmitteli ja asetteli ne sopivalle korkeudelle vitriiniin. Jaane kunnantalolta otti yhteyttä kirja- ja postikorttiasioissa. Kuljetettavia laatikoita oli niin paljon, etteivät mahtuneet yhteen eivätkä kahteenkaan pikkuautoon. Sain vapaaehtoisen pakettiautoilijan kiinni ja hänen kanssaan noudettiin laatikot museolle.
Keskiviikko 3.11.
Johanna aloitti postikorttien valitsemisen näyttelyyn. Luetteloimattomia postikortteja on vielä kansio- ja laatikkokaupalla, joten siinäkin menee aikaa paljon, ennen kuin kaikki ovat järjestyksessä. Saatiin tulitikkurasioiden kannet järjestykseen, niin että sen vitriinin voi sulkea. Terhi on koostanut seksologisen aineiston vitriiniä. Leivottiin iltaryhmää varten vielä omenapiirakkaa.
Tiistai 2.11.
Vanhalinnan Lauri ja Brysselin Susanna tulivat aamupäiväksi museolle. Palaverin aiheena heidän kanssaan oli museoiden ja muidenkin nähtävyyksien esille tuominen virtuaalisesti. Vein kirjanpitomapit tilitoimistoon ja iltapäivällä pyysin vielä Markkua käymään: hänen asiantuntemuksellaan saatiin armeija-aiheiset tikkuaskien kannet järjestykseen. Järjestimme kannet aselajeittain allekkain ja sitten jokaisen aselajin sisällä korkea-arvoisimmasta alkaen vasemmalta oikealle. Ylimmässä rivissä ovat yliesikuntaupseerit, toiseksi ylimmässä merivoimat, sitten maavoimat, joiden alla ilmavoimat, rajavartiolaitos ja kadetit. Rauhanturvaajat Suezilla ruskeissa puvuissaan sijoitettiin vähän erilleen.
Maanantai 1.11.
Kirjanpitoa ja tulitikkulaatikkovitriinin tekoa, valokuvakokoelmien luettelointinumerointien tarkistamista ja työntekijöiden neuvomista uusissa työtehtävissä. Kirsti ja Markkukin poikkesivat, palaveerattiin veteraanitoimikunnan nettisivuista.
Perjantai 29.10.
Viimeisenä työpäivänään Emma ja Eve järjestivät kokoelmienhoitohuoneessa vielä pakkaamista odottavat esineet laatikoihin ja etsivät niille säilytystiloista paikat. Kaikki viimeistelyä vaille valmiit työt tehtiin iloisin mielin mutta hiukan surullisissakin tunnelmissa loppuun. Eve sai pelit ja leikit -vitriinin valmiiksi ja piirrettyä esinekartat, Emman ikonit tulivat valmiiksi jo aiemmin. Leivoin viikonloppua varten omenapiirakan ja aloitin tikkuaskivitriiniä, mutta totesin sen niin aikaa vieväksi, että en saa missään tapauksessa kantta kiinni sunnuntaiksi. Jääpi sitten ensi viikkoon.
Torstai 28.10.
Emma ja Eve pääsivät vielä toiseksi viimeisenä työpäivänä kulttuuriympäristön dokumentointitöihin, kun Juhan projekti myllärin saunan ikkunoiden parissa tuli valmiiksi. Dokumentoinnissa edetään usein yleisestä yksityiskohtiin. Ensin sijoitetaan dokumentoitava kohde maisemaan, sitten yleiskuva ja sitten yksityiskohdat. Onpas hyvä, kun on taas ehjät ikkunat somassa saunakeittolassa. Taina imuroi koko yläkerran, huomenna voi mopata viikonloppua varten. Anita luetteloi valokuvia, Terhi opasti häntä photoshopin käytössä.
Keskiviikko 27.10.
Emma ja Eve käärivät kirkkosilkit kahden silkkipaperin välissä rullan ympärille. Veimme ne heti Opintien tekstiilivarastoon säilytykseen. Samalla Emma ja Eve näkivät taideteosten, maalöytöjen, lasi- ja posliiniesineiden sekä huomekalujen tulevat säilytyshuoneet. Kirkonkylässä kun oltiin, niin poikettiin hakemaan kananmunia ja leivinjauhetta, voidaan taas leipoakin. Museolla Emma kirjasi ikonivitriinin tiedot ylös ja piirsi esinekartat vitriinin hyllyistä. Eve työskenteli pelit, leikit ja harrastkset -vitriinin parissa, minä laitoin musiikki- ja kirjoitusvälinevitriinin esineet paikoilleen ja tein hyllykartat.
Tiistai 26.10.
Kuvasin loput liitupiiput ja vein vitriineihin. Marraskuussa vietetään valtakunnallista sateenkaarikuukautta, sovittiin Sepon kanssa esitelmästä, jossa hän valottaa Lauri Nautelasta kertovan näytelmän kirjoittaminen prosessia. Terhi kävi viemässä Airille digitoitavana olleen aineiston. Airi oli etsinyt lisää valokuvia, jotka liittyvät Liedon karjalaisiin ja evakkotarinoihin. Pohdittiin myös lehtileikkeiden luettelointia - onko järkevää luetteloida kirjoille tehdylle saatekaaviopohjalle vai arkistoaineiston... Päädyimme kirjoihin, se jotenkin luontui mukavammin. Käytäntö oikeastaan sen sitten näyttää, oliko ratkaisu hyvä.
Maanantai 25..10.
Aina neljän vuoden välein vaihtuu Nautelankoski-säätiön hallituksen puheenjohtaja. Jussi tuli tutustumaan museon toimintaan. Kävimme läpi museon taloutta ja hiukan myös ehdimme kokoelmatoimintaakin ihmetellä.
Perjantai 22.10.
Leivoin omenapiirakan sunnuntaita varten ja siivosin keittiön. Timo teki tarjottimille tukevampia telineitä. Martti huolsi ruohonleikkurin, sitä tuskin enää tänä vuonna tarvitaan. Loppupäivän vietinkin sitten taloushallinnon parissa.
Torstai 21.10.
Turun yliopiston museologian opiskelijat Maijan johdolla tulivat perinteiselle museovierailulle. Teemana on museo yhteisössään. Kotiseutuportaali on yksi hyvä esimerkki siitä, miten museo on kiinni myös tässä päivässä. Emma ja Eve kertoivat kokemuksistaan harjoittelijoina. Sattumalta yhden opiskelijan isovanhempaa on haastateltu aikoinaan hänen muistoistaan ja elämästään Liedossa. Etsin ja löysinkin haastattelun.
Taina laittoi pelargoneille hyönteistorjunta- ja lannoitetikut ja kasteli. Timo etsi ja löysi vitriinien kiinnityslistat, sen jälkeen hän ryhtyi urakoimaan tarjottimien telineitä. Minäkin sain liitupiippuja taas kuvattua, nyt mennään jo numerossa 6024.
Keskiviikko 20.10.
Jokipolun rappuset ja koulun saunakeittolan rauniot ja niihin liittyvät asiat vaativat taas huomiota. Pienessä mukavassa tihkusateessa palaveerattiin tekijöiden kanssa, työryhmästä minun lisäkseni vain Marika ja Päivi uhmasivat sadetta. Anitan kanssa etsittiin vanhoja valokuvia kylistä, hän voi pikku hiljaa ottaa vastuuta myös kuvien valitsemisesta. Ehdin ottaa kuvan 25 liitupiipun katkelmasta ja liittää saatetietokaavioiden yhteyteen, vielä 157 odottaa kuvaamista.
Tiistai 19.10.
Reea tuli aamupäivällä tervehtimään Johannaa pitkästä aikaa ja Jarkko allekirjoittamaan muutamia papereita. Päivitin nettisivuille museon tarjoamia tutustumiskäyntejä varhaiskasvatukselle ja kouluille. Myös kalenterisivu vaati päivitystä, ehkä siitä nyt tuli hiukan helpommin ymmärrettävä. Liitupiiput olivatkin kuvaamatta, siinä meni loppupäivä eikä riittänytkään. Emma sai ikonivitriinin aika hyvään malliin ja Eve aloitti esineiden laittamista pelit, leikit ja vapaa-aika -vitriiniin. Taina huolehti pelakuista ja puhdisti loput vitriinit, kun Timo laittoi palaneiden lamppujen tilalle uusia.
Maanantai 18.10.
Karita pärjäsi eilen museossa hyvin, niin minä pystyin pitämään vapaan viikonlopun. Lepo on tarpeen, että jaksaa taas työskennellä. Aamupäivällä Eve ja Emma jatkoivat lahjoittajien haastattelua ja minä opastin ryhmää. Sitten Eve ryhtyi skannaamaan valokuvalahjoitusta, Emma aloitti ikonivitriinin kanssa ja minä ihmettelin liitupiippuja. Taina kantoi pelakuut tuvasta Lauri Nautelan museon puolelle talvehtimaan, kun ensin kokosimme pöydän niille.
Perjantai 15.10.
Anita tuli harjoittelemaan kuvien siirtoa ja rajaamista sekä tallettamista oikeihin kansioihin. Puhdetyönäyttelyssä lainassa olleet tarvasjokelaiset esineet tultiin noutamaan. Samalla puhuttiin hiukan Tarvasjoen esihistoriasta. Kävikin ilmi, että lainanantajat asuvat kivikautisen asuinpaikan lähellä. Suurin osa heidän vanhempiensa aikoinaan tekemistä maalöydöistä on jo aikoinaan toimitettu museoon, mutta yksi on vielä toimittamatta. Sovittiin, että joku päivä joko me lähdemme käymään Tarvasjoella tai he tuovat esineen tänne Nautelankoskelle. Usein on hyvä mennä paikan päälle, niin saa otettua löytöpaikasta valokuvia eri suunnista ja laitettua löytöpaikan kartalle.
Uutta näyttelyä ei paljon ehditty rakentaa. Emma selvitti kirjoitustelineen tietoja ja minä kuvasin esille tulevat plootut.
Torstai 14.10.
Reea tuli tapaamaan Teroa ja muitakin työmiehiä. Tero ottaa vastuuta luontopolusta, Reko ryhtyy taas hakettamaan, Martti huolehtii pihasta ja puutarhasta. Juha kunnostaa myllärinsaunan ikkunoita ja Timo etsiskelee vitriinien laseja ja kiinnityslistoja. Iltapäivällä vielä Tarja tuli Tainaa tapaamaan. Taina on nyt huolehtinut imuroinnista ja vitriinien pyyhkimisestä, kun minä keskityn esineiden valitsemiseen.
Illan ryhmävierailijoille laitoimme tarjolle kahvin kanssa kinkku- ja omenapiirakkaa aika hienoihin astioihin, Maila nimittäin lahjoitti museolle itse maalaamiaan posliineja. Minä opastin kivikauden näyttelyssä ja kerroin Lauri Nautelasta ja tulevasta näyttelystä, Terhi opasti tuvassa. Lea oli mukana ryhmässä ja auttoi meitä.
Keskiviikko 13.10.
Juha sai vitriinienpuhdistusurakkansa valmiiksi. Siirrettiin pömpelit näyttelytilaan odottamaan pohjakankaita. Anitan kanssa mietittiin, miten olisi järkevintä luetteloida nyt otettavat kulttuuriympäristön dokumentointivalokuvat. Päätimme laittaa ne kategorian A eli kulttuuriympäristön alle, siellä jokaiselle kylälle oma päänumero, alanumero kiinteistön tai muun olennaisen kuvassa näkyvän kohteen mukaisesti. Muutama museovieraskin poikkesi, onneksi Irmeli oli paikalla ja pystyi irrottautumaan lehtien luetteloinnista hetkeksi. Laitoin äänilevy- ja kirjoitusvitriiniin muutaman esineen, ja hieman toisesta kädestä vaurioitunut Kristus-patsas pääsi ikonivitriinin alahyllyä koristamaan. Katsotaan nyt sitten, toimiiko tämä ajatusmalli.
Tiistai 12.10.
Mika soitti aamulla ja pyysi minua käymään Jokipolulla saunakeittolan raunioilla kertomassa rappusten tekijöille, miten lava ja rappuset voidaan rakentaa, etteivät rauniot tuhoudu. No, siinä sitten katsottiin tekijöiden kanssa asioita eri suunnista, ja minä kerroin heille myös vanhasta tiestä, joka on johtanut koululta saunalle. Tie on ollut hiukan hankalasti hahmotettavissa aiemmin, mutta nyt, kun lehdet ovat pudonneet puista ja pensaista, se on aivan selvästi näkyvissä. Kuvissa näkyy vähän huonosti. Tekijöiden kanssa päätettiin, että eivät vielä rakenna rappusia, kun niistä on tulossa todella hankalat ja kummalliset kaikkine mutkineen ja tasanteineen. Jospa vanhaa tienpohjaa voisi sittenkin käyttää reittinä...
Museolla Eve ja Terhi olivat törmänneet kummalliseen ilmiöön: dvd:hen, johon Eve digitoi kaksi videotiedostoa, oli jostakin tyhjästä ilmestynyt kolmas videotiedosta. Kaksi Even digitoimaa tiedostoa liittyi samaan asiaan, mutta tämä itsekseen ilmestynyt oli jotakin aivan muuta: siinä oli kuvattuna maataloustöitä, ripillepääsy, kansantanhuja ja ainakin yhdet häät. Video muistutti yhden aiemmin lahjoitetun kokoelman digitoituja videoita, mutta outo juttu.
Maarit soitti 1990-lopulla vastaanotetusta lahjoituksesta, joka on ollut Turussa säilytystiloissa jo siis jonkin aikaa. Toivottavasti esineet löytävät uuden kodin joko Mynämäelta tai Loimaan Sarka-museosta. Esineet ovat Mietoisista, joten ne eivät ihan ensisijaisesti ole Liedon museon kokoelmiin liitettäviä, vaikka silloin aikoinaan otimmekin vastuun niiden kuljettamisesta ja lahjakirjan kirjoittamisesta. Samalla puhuimme Lauri Nautelan arkeologisen kokoelman säilytyksestä. Lupasin neuvotella Museoviraston kanssa, josko ne tulisivat Lietoon säilytykseen.
Maanantai 11.10.
Tein hiukan kirjanpitoa ja laskutusta aamupäivällä. Työmiehet kantoivat kolmiovitriinien kehikot myllärintuvan vintiltä kahviotilaan odottamaan puhdistusta. Talvehtimaan asettuneet perhoset heräsivät lämmössä, joten Taina toimi hetken aikaa perhoskuiskaajana ennen kuin imuroi kehikot.
Klas poikkesi pitkästä aikaa ja kertoi jännittävistä kansainvälisistä hankkeista, joita he Outokummussa virittelevät. Krisse ilmoittautui vapaaehtoiseksi tarinankirjoittajaksi Kotiseutuportaalisivustohankkeeseen. Annoimme Liedon vanha rakennuskanta ja kulttuurimaisema -kirjan Krisselle pohjaksi: siitä on apua, kun hän tutkii vanhoja sanomalehtiartikkeleja ja niiden pohjalta kirjoittaa kylien elämästä.
Sunnuntai 10.10.
Karita tuli hyvissä ajoin siivoamaan ennen museon aukeamista. Oli sen verran hiljaista, että hän pärjäsi yksin asiakaspalvelussa. Korjasin siis vain auditorion portaille nopsakkaan laitetut puhdetyönäyttelyn julisteet talteen ja jätin museosta huolehtimisen Karitalle.
Perjantai 8.10.
Siirrettiin vitriinit uusille paikoille, Irmeli tuli sopivasti avuksi. Ensimmäiset esineetkin pääsivät jo hyllyille.
Torstai 7.10.
Vitriinit ovat nyt tyhjät. Odottavat puhdistusta, ennen kuin voidaan asetella uudet näyttelyyn tulevat esineet paikoilleen. Liitutaulun ripustimme kertomaan näyttelyn rakentamisesta. Illalla oli vielä Jokipolkuhankkeen esittelyä kunnan ja seurakunnan päättäjille. Osaltani kerroin maastossa raunioista.
Keskiviikko 6.10.
Liedon sotaveteraanien kokoelmat palautettiin Korsutuvalle. Pirkko ja Leena tulivat avaamaan ovet ja auttamaan esineiden paikalleen laittamisessa.
Tiistai 5.10.
Irmeli saapui taas työskentelemään lehtien parissa. Laurin kokoelmissa on vanhoja Maailma-lehtiä, jotka ovat aika huonokuntoisia. Laitettiin jokaisen lehden ympärille happovapaa paperi säilyvyyttä parantamaan. Luetteloinnin jälkeen lehdet pakataan laatikoihin ja viedään Opintien säilytystiloihin turvaan.
Maanantai 4.10.
Tero ja Anita aloittivat uusina työntekijöinä. Anita ryhtyy kuvaamaan Kotiseutuportaalisivustoa varten kuvapareja mennyt maisema - nykymaisema. Hän on ollut aikaisemminkin erilaisissa projekteissa, joten työ on tuttua ennestään. Tero tuli Juhan työpariksi ja jatkaa marraskuussa rakennusten kunnostusta, kun Juha siirtyy muihin tehtäviin.
Even kanssa ryhdyimme purkamaan puhdetyönäyttelyä. Se on tarkkaa puuhaa. Ensin otimme vitriineistä kaikki Liedon sotaveteraanien esineet ja pakkasimme ne laatikoihin. Pirkko tulee keskiviikkona, silloin viemme ne Korsutuvalle takaisin omille paikoilleen. Sitten oli vuorossa Sulo Heinon lainassa olevien esineiden pakkaaminen. Satu lupasi toimittaa ne omistajalleen. Mukaan pitää aina liittää lainalomake. Siihen merkitään palautuspäivämäärä ja allekirjoitukset, että esineet on palautettu hyvässä kunnossa. Muutkin lainassa olleet esineet pakattiin laatikoihin odottamaan noutamista. Omien kokoelmien esineet jäivät vielä vitriineihin odottamaan. Ja tietysti ennen koko ruljanssia Eve oli valokuvaamalla dokumentoinut näyttelyn.
Sunnuntai 3.10.
Karita ei päässytkään pitämään museota avoinna, niin tulin sitten paikalle itse. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Monet tulivat vielä katsomaan puhdetyönäyttelyn, joka oli esillä viimeistä päivää. Aki Karhilahti ja Ann-Mari rannikko olivat luontoretkellä Nautelankoskelta Posoon tammireitin varrella, sekin varmaan osin houkutteli väkeä paikalle.
Lauantai 2.10.
Lounais-Suomen oppaiden kokous järjestettiin Liedossa, Lieto-Oppaat toimivat isäntinä. Kuutisenkymmentä opasta vieraili museossa. Jaoimme ryhmän kahteen osaan - tai oikeastaan he olivat itse jo jakaneet itsensä ja liikkuivat kahdella bussilla. Terhi opasti tuvassa ja myllyssä sillä aikaa kun minä hoidin kahvitarjoilua. Hyvin sujui ja kotiinkiin päästiin ennen iltauutisia.
Perjantai 1.10.
Leivoin sekä omena-raparperipiirakkaa että kurpitsapiirakkaa tämän päivän ryhmää varten ja hiukan huomistakin ajatellen. Kauralastut olivat melkein loppu, leivoin niitäkin muutaman pellillisen. Terhi piti huolta ryhmästä. Valmistauduimme huomista isoa ryhmää varten myös siivoamalla vessat ja hiukan kahviotakin. Huomenna tulevat vasta iltapäivällä, siinä on aikaa valmistella.
Torstai 30.9.
Veimme Helvin kanssa luetteloidut ja käärityt ryijyt Opintien säilytystiloihin. Samalla Helvi pääsi näkemään myös taideteosten ja maalöytöjen säilytyksen sekä rakenteilla olevat lasi- ja posliinihuoneen sekä huonekalujen ja muiden isojen esineiden huoneen. Seppo ja Esa-Matti tulivat tutustumaan museoalueeseen tulevaa draamaa silmällä pitäen. Draama voi soljua eri paikoissa, sisällä ja ulkona, myllyssä ja hiukan matkaa luontopolullakin.
Keskiviikko 29.9.
Helvin harjoittelua on enää tämä ja huominen päivä jäljellä, mutta hänkin ehti vielä tekstiilien käärimiseen mukaan. Jatkoin hiukan kotiseutuportaalityötä etsimällä Hyvättylän kylästä vanhoja valokuvia. Kun Anita aloittaa työt ensi maanantaina, hän voi ottaa samasta paikasta nykykuvan, saadaan kivoja kuvapareja sivuille.
Yleisön pyynnöstä päätimme jatkaa puhdetyönäyttelyä vielä viikonlopun yli. Maanantaina alkaa näyttelyn purkaminen. Emma laittoi asiasta tiedotteen fb:hen.
Tiistai 28.9.
Emman haasteet ryijyjen luetteloinnissa jatkuivat. Toinen ryijyistä oli kiinnitetty puiseen rimaan pienillä nupinauloilla. Ne piti varovasti irrottaa, että rima saatiin pois ja ryijy asianmukaisesti happovapaaseen silkkipaperiin käärittyä. Eve oli apuna, yksin on ison tekstiilin kääriminen todella hankalaa.
Maanantai 27.9.
Jokipolkupalaveri venyikin iltapäivän puolelle, kun ex tempore lähdimme opintomatkalle Turkuun. Multavierunkadun kohdalla on jokirantaan tehty kävelypolku. Osa polusta on lautarakenteinen ja osa pengerretty. Tuhoutuneiden rakennusten peruskiviä on myös Turussa jätetty paikoilleen ja kyltitetty. Kun veden äärellä ollaan, ei pidä unohtaa pelastusrenkaita.
Ehdin juuri ja juuri museolle sikses kun Susannan järjestämän Teams-kokouksen piti alkaa. Meillä oli hiukan teknisiä ongelmia, mutta hyvin ehdittiin palaveerata Vanhalinnan Lauri, Susanna, Terhi ja minä Susannan ajatuksista digitaalistaa lietolaista kulttuuriperintöä. Marraskuussa tavataan ihan livenä.
Sunnuntai 27.9.
Poikkesin katsomassa, pärjääkö Karita yksin kahviossa, kun oli hieno ilma ja paljon väkeä liikkeellä. Hyvin sujui. Sovittiin, että vaikka museo periaatteessa menee kiinni uuden näyttelyn rakentamisen ajaksi, niin Karita tulee kuitenkin pitämään kahviota avoinna sunnuntaisin.
Perjantai 24.9.
Tulin aamulla hyvissä ajoin leipomaan iltapäivän ryhmää varten omenapiirakkaa. Martti touhusi sadonkorjuussa. Kaksi komeaa kurpitsaa saatiin talteen, mutta porkkana- ja perunasato jäi vähän pieneksi. Hiukan ennen koululaisten saapumista saatiin vielä kertaus uuden paloilmoittimen käytöstä. Asentaja ja tarkastaja tekivät kuukausikokeilun ja katsoivat samalla, että kaikki on asianmukaisesti paikoillaan ja oikein asennettu.
Taatilan koulun 5-luokkalaiset reippaina pyöräilivät museolle. Minä opastin heitä Kivikauden pyyntimiehen jäljillä -näyttelyssä. Terhi vei oppilaat ulos, ensin kalliomaalausten äärelle ja sitten Kukkarkosken kivikautista kalmistoa ja asuinpaikkaa ihmettelemään. Kun koululaiset lähtivät polkemaan takaisin kohti Taatilaa, tulikin iltapäiväryhmä paikalle.
Vielä ennen kotiin lähtöä kokeilin tehdä kurpitsapiirakkaa. Teimme joskus aikoinaan oikein onnistuneen makean piirakan kurpitsasta, mutta Terhikään ei muistanut, miten sen teimme. Kokeilin sitten erilaisia versioita, ja yksi niistä maistui juuri samalta kuin aikaisempikin. Kurpitsasta tehdään survos ja se levitetään piirakkapohjan päälle. Aivan yksinkertaista, ei mitään mausteita, ei edes sokeria survokseen. Jostakin syystä piirakkaan tulee häivähdys vaniljan makua. Ja siemenet tietysti otetaan talteen ensi vuoden kurpitsoja varten...
Torstai 23.9.
Aamu aloitettiin aivoriihen merkeissä, kun Emma, Eve ja Helvi järjestivät kulttuuriperintötyötä käsittelevän työpajan. Keskustelimme kulttuuriperinnön merkityksistä ja tulevaisuuden näkymistä sekä vastasimme Opetus- ja kulttuuriministeriön lähettämään kyselykutsuun. Suomella ei vielä ole omaa kulttuuriperintöstrategiaa, mutta asiaan on lähivuosina tulossa muutos, sillä strategiaa valmistellaan parhaillaan. Työpajan kautta osallistuimme keskusteluun strategian kehittämisestä.
Pohdimme paljon muun muassa kulttuuriperinnön suhdetta ympäristönsuojeluun ja kotiseuturakkauteen. Ihminen kiintyy ja samastuu siihen, mikä on häntä itseään lähellä. Paikallismuseot voivat kannustaa kävijöitä tutustumaan juuriinsa sekä löytämään samastumispintaa menneisyyden ihmisten arkisesta elämänmenosta. Kun ymmärrämme oman elinympäristömme kulttuurisen merkittävyyden, haluamme säilyttää sen tuleville sukupolville. Kestävää tulevaisuutta voidaan rakentaa huolehtimalla siitä, että ihmisten yhteys kotiseutuunsa ja sen kulttuuriperintöön säilyy. Ihminen tahtoo suojella sitä, mitä hän rakastaa.
Torstai 23.9. iltapäivä
Lepakkotutkimus poikii kaikenlaista. Thomasin ystävän Alexin vaimo on valmistumassa taiteilijaksi. Prosessiin kuuluu, että pitää järjestää näyttely ulkomailla. No, Rebecca innostui Thomasin lepakoista ja kysyi jo viime talvena hyvissä ajoin, voisiko hän pitää näyttelyn täällä Nautelankoskella ja maalata nimenomaan lepakkoaiheisia taideteoksia. Alex on käymässä Suomessa ja hän piipahti katsastamassa museon tilat.
Keskiviikko 22.9.
Välpän asennus sujui ammattilaisilta ilman kommervenkkejä, nyt on taas vesikanava kunnossa. Sulut voidaan avata, eikä tarvitse pelätä, että turbiinisäiliöön pääsee kepakoita tai muuta sellaista, joka voisi vahingoittaa turbiinia.
Tiistai 21.9.
Loppuvuoden talousasiat vaativat tämän päivän lähes kokonaan. Emma huolehti omaishoitajien ryhmästä. Hankkeen aineistoja laitettiin järjestykseen. Satu on käynyt haastattelemassa Lauri Nautelan kanssa tekemisissä olleita ihmisiä tulevaa näyttelyä varten. Ja tietysti muutenkin. Hän toi tekemiään haastatteluja arkistoitavaksi.
Ohivirtaussulut avattiin ja myllykanavan sulut suljettiin huomista välpänasennusta silmällä pitäen.
Maanantai 20.9.
Palautin Lieto-Opistosta kesän aikana lainassa olleet maalaustelineet opistolle. Samalla hain kunnantalolta wc- ja käsipaperia säkilliset. Museolla ryhdyin suunnittelemaan alustavasti ensi vuoden talousarviota ja toimintasuunnitelmaa.
Kotiseutuportaalihankkeen ohjausryhmälle lähetin maksatushakemuksen ja aiemmat päätökset tutustuttaviksi. Kerroin myös hiukan missä mennään ja kysyin mahdollisesta kokoushalukkuudesta vielä tämän vuoden puolella.
Taina jatkoi myllärintuvan siistimistä. Sitten hän puhdisti kokoelmaimurin, silloin tällöin aina täytyy myös puhdistusvälineitä puhdistaa. Martti teki lahoaidalle jatkoa, Juhan aika meni ikkunoiden kunnostamisessa ja Timon tehtävänä oli viimeistellä uuden paloilmoittimen raamit. Eve arkistoi aineistoja, muut olivatkin kaikki etätöissä.
Lauantai 18.9.
Tultiin ajoissa valmistelemaan ryhmää varten, ja hyvä oli, että tultiin - ensimmäiset vieraat saapuivat yli puoli tuntia etuajassa. No, ei se mitään, he odottelivat rauhallisesti loppuväkeä kahvilassa. Terhi opasti ensin ryhmää tuvassa ja myllyssä ja minä valmistin sillä aikaa sekä jauheliha- että kasviskeittoa. Ruokailun jälkeen minä otin ryhmän haltuuni Kivikauden pyyntimiehen jäljillä -näyttelyssä ja sillä aikaa Terhi korjasi astiat pöydiltä ja tiskasi sekä laittoi kahvit valmiiksi. Kahvien jälkeen ryhmän olikin jo aika siirtyä Korsulle saunomaan ja uimaan. Siivosimme kaiken huomista päivää varten. Karita tulee pitämään museota avoinna, voidaan Terhin kanssa pitää vapaata.
Perjantai 17.9.
Käytiin tukkukaupassa täydentämässä varastoja - muun muassa käsidesiä ja käsisaippuaa on kulunut kiitettävästi kesän aikana. Huomista ryhmää varten piti myös varustautua keittoaineksin. Seppo tuli käymään, sovittiin hiukan draamaan liittyviä käytännön järjestelyjä. Jeankin pääsi paikalle.
Torstai 16.9.
Eilinen päivä kului Auringosta ekoenergiaa -hankkeen loppuraporttia ja maksatushakemuksen täydennyksiä tehdessä. Tänään saimme Kotiseutuportaalin maksatuserän lähtemään. Sähköinen asiointi helpottaa raporttien tekemistä huimasti. Emma ja Eve huolehtivat Pahkamäen koulun 1-2-luokkalaisista sillä aikaa kun Terhi ja minä pähkimme maksatuksen kanssa. Loppupäivä olikin sitten Terhillä arkistojen järjestämistä, Emmalla ja Evellä kokoelmien luettelointia ja minulla byrokratiaa, paitsi että keräsin kasvimaalta kehäkukkien siemeniä talteen ensi vuotta varten.
Maanantai 13.9.
Aamulla oli Jokipolku-hankkeen maastokatselmus. Lähinnä pohdittiin pohjoispellon polun linjausta, penkkien paikkoja ja viljelypalstoja. 4H:n Tainakin pääsi tällä kertaa mukaan, se oli palstojen suunnittelun kannalta hyvä asia. Ensi kerraksi Tuomo sitten piirtää polulle linjausta kartalle.
Eve on ottanut huolehtiakseen Tarvasjoen Karjalaiset ry:n lahjoituksen, ja saikin sen valokuvat luetteloitua. Seuraavaksi hän selvittää, saadaanko Karjalasta lähdön 60-vuotismuistojuhlan taltiointi digitoitua ja silloin myös arkistoitua. Lisäksi Even vastuulle tuli Tarvasjoen karjalaisiin liittyvän haastattelun arkistointi sekä lahjoituskokonaisuus, jossa on haastattelu, muistelukirjoituksia sekä valokuvia Tarvasjoelta. Emmalla on työn alla viime viikolla vastaanottamansa lahjoitus, johon kuuluvat sukukirja, kaksi isoa ryijyä sekä Härmän kansallispuku. Helvi on tämän viikon lomalla, hänellä alkaa harjoittelun loppu häämöttää.
Tainan kanssa oltiin jättipalsamisavotassa. Saatiin aika hyvin perattua sulkujen luota sekä luonnonsuojelualueen polun varsi kosken länsipuolelta. Myllyn ympäristö ja kanavat jätettiin suosista toiseen kertaan. Aamuyön sateet olivat tehneet kivet ja kalliot niin liukkaiksi, ettemme uskaltaneet lähteä niille keikkumaan.
Torstai 9.9.
Emma, Eve ja Helvi lähtivät Sagalundiin Varsinaiset Kehittäjät -ryhmän kokoontumiseen. Tehtävänä heillä oli asettua lapsiperheen asemaan ja katsella Sagalundia sillä silmällä. Täällä Nautelankoskella tehtiin myllärintuvassa suursiivo - matot ravisteltiin ulkona ja kaikki lattiat imuroitiin, pöydät ja hyllyt pyyhittiin ja muutenkin katsottiin kesän jäljiltä paikat kuntoon. Ikkunoita ei vielä pesty, se homma tehdään sitten kun laitetaan tuplat paikoilleen ja siirretään pelakuut Lauri Nautelan museoon talvehtimaan.
Maanantai 6.9.
Juhalla on menossa myllärin saunan ikkunoiden kunnostus. Kahdesta ikkunasta on lasi rikki, nyt pitää löytää yksi uusi vanha ikkuna, jolloin saadaan jotenkin yhdistelemällä kolmesta ikkunasta kaksi. Jonna tuli tauolta takaisin hommiin, hän ryhtyi heti reippaasti siistimistyöhön. Auditorion ja kahvion lattiat ovat hirveän likaiset, niiden pesusta se lähti.
Emma otti vastaan lahjoituksen, johon kuului muun muassa kaksi vanhaa ryijyä Nuolemon talosta. Terhi päivitti tilastot ajan tasalle, Taina hääräsi pelkuitten kanssa, Martti koivukujan ja minä tein kirjanpitoa.
Sunnuntai 5.9.
Karitalle tulikin este, niin tulin pitämään museota avoinna. Vierailijoita oli paljon, osa halusi vain kahvilan palveluita, mutta suurimmaksi osaksi vierailijat tutustuivat myös näyttelyihin. Varsinkin, kun kerroin, että Puhdetyönäyttely on esillä enää syyskuun ajan. Poissaollessani Helvi, Emma ja Eve olivat muun muassa huolehtineet koululaisista: Emma ohjasi 2-luokkalaisia tuvassa, Eve ja Helvi opastivat myllyssä.
Tiistai 31.8.
Lähetin kuntouttavan työtoiminnan raportit jo tänään, siilä ajattelin pitää loppuviikon taas hiukan lomaa. Aamupäivällä osallistuimme koko joukko - Terhi, Eve, Emma, Helvi ja minä - Varsinais-Suomen museopäivää ruotivaan Teams-kokoukseen. Iltapäivällä menimmekin (Terhi ja minä) ihmettelemään Jokipolkuasioita kirkonkylään. Kesäoppaiden tuntilistatkin piti toimitta palkanlaskijalle. Illalla lepakkokävelyyn osallistui niin paljon väkeä, että piti jakaa kahteen ryhmään. Kyllä se onnistui, kun vieraiden joukossa oli kokeneita lepakkoharrastajia mukana.
Maanantai 30.8.
Kaikenlaista pientä kunnostettavaa on koko ajan. Tilasin lisää soraa tien kuoppien täyttämiseen. Isompi asia oli uuden paloilmoitinkeskuksen tilaaminen. Uusi malli on vanhaa leveämpi, ja seinässä oleva syvennys on siis pari senttiä liian kapea. Hiukan vaatii remonttia ennen kuin voidaan uusi laite asentaa. Onneksi vanha vielä toimii.
Sunnuntai 29.8.
Varsinais-Suomen museopäivä ja Aurajoentien kulttuuriralli toivat vierailijoita sekä Tarvasjoelle että Nautelankoskelle. Tarvasjoella karstattiin, nyplättiin, virkattiin, neulottiin, tehtiin neulakinnasta ja esiteltiin nyörinpunontaa. Nautelankoskella tehtiin makrameetä ja haarukkapitsiä, neulottiin ja nyplättiin. Oli vilkas päivä.
Lauantai 28.8.
Vaikka oli pilvinen päivä, niin vettä ei sentään satanut kasvivärjäreiden patoihin. Aurajoentien kulttuuriralli oli saanut väkeä lähtemään liikkeelle. Lea ja Eve opastivat pääasiassa tuvassa ja Terhi myllyssä, kun Satu oli muiden mataroiden kanssa värjäyspuuhissa. Karita ja minä huolehdimme kahvioasiakkaista ja parhaamme mukaan toimimme myös informaatiokeskuksena.
Perjantai 27.8.
Martti siivosi pihan ja leikkasi ruohot viikonlopun kulttuurirallitapahtumaa silmällä pitäen. Koivukujaakin on hyvä siistiä, alimmat oksat ottavat autojen kylkiin kiinni ja pajupuskat koivujen välissä antavat hiukan epämääräisen vaikutelman. Kuopat tiessä vaan syvenevät. Kun tapahtumat ovat kaikki ohi ja liikenne hiukan Nautelankoskentiellä rauhoittuu, voidaan paikata pahimmat reiät ennen talvea.
Torstai 26.8.
Varsinais-Suomen museonjohtajien tapaaminen Sarka-museossa pitkästä aikaa livenä, olipas virkistävää. Koska samaan aikaan oli Jokipolkupalaveri kunnantalolla, meni Terhi sinne edustamaan museota. Tapaamiset ja palaverit sujuivat hyvin, ja sattumalta tulimme samalla ovenavauksella takaisin museolle. Viikonlopun tapahtumat vaativat hiukan suunnittelua, samoin Kotiseutuportaalin aineistojen arkistointisysteemi. Mutta kyllä se siitä...
Keskiviikko 25.8.
En ymmärrä. Juuri äsken työpöytäni oli tyhjä. Nyt se on täynnä. Diakonissan välineet odottavat aivan viimeisiä pakkaamisia ja sitten vielä esineluettelot pitää tehdä laatikoiden kylkeen. Siirrettiin ne kaikki minun työpöydälleni, koska Helvi ja Emma ottivat urakakseen siivota ja järjestää kokoelmienhoitohuoneen. Kylläpäs onkin mukavaa, kun kaikilla tavaroilla on paikka ja ne myös ovat siellä, missä niiden pitäisikin olla. Laatikostojen kylkeen Helvi kirjoitti vielä laput, mitä missäkin on. Ei tarvitse sitten aina aukoa kaikkia laatikoita, kun etsii pakkausteippiä...
Tiistai 24.8.
Satu ja Jean tulivat palaveeraamaan näyttelystä. Jouduin lähtemään juuri kun he saapuivat, mutta Terhin kanssa palaveri sujui oikein mukavasti ja näyttely alkaa pääpiirteissään hahmottua.
Maanantai 23.8.
Paloilmoittimen kuukausikokeilun jälkeen lähdin poimimaan viimeiset punaherukat. Vielä tuli kaksi maijallista. Toisaalta hyvä, ettei enempää, jääkaapit rupeavat olemaan aika täynnä.
Lauantai 21.8.
Vanhat traktorit parkkeerasivat museon pihalle. Vettä satoi vähän väliä, mutta silti vierailijoita riitti lähemmäs 300 päivän aikana. Traktoreitakin oli näytillä monta kymmentä, muutamasta kuva alla.
Perjantai 20.8.
Suruviesti tavoitti meidät eilen illalla. Uskollinen vapaaehtoistyöntekijämme, Nautelankoski-säätiön ensimmäisen hallituksen jäsen Tuomo Peltola oli menehtynyt vain muutama päivä ennen 76. syntymäpäiväänsä. Jäämme kaipaamaan Tuomoa. Hänen työnsä Liedon museossa muun muassa vanhojen karttojen tutkimuksen parissa on edistänyt lietolaisten ymmärrystä kulttuuriympäristöstä ja siinä tapahtuvista muutoksista. Työ Liedon kylien parissa jäi kesken. Tuomo ehti kuitenkin tehdä perusteellisen pohjatyön, josta meidän on hyvä jatkaa.
Torstai 19.8.
Emma ja Helvi ottivat isot kouluopetuksessa käytössä olleet kartat käsittelyynsä, kun Eve keskittyi leipomiseen. Parin kartan taakse ovat oppilaat saaneet piirtää. Eevan kanssa käytiin läpi portaaliasioita. Tarkistettiin, että lupalomakkeet olivat oikeissa paikoissa ja kaikki asianmukaisesti allekirjoitettu. Lisäksi mietittiin, mistä kulmakunnista olisi vielä hyvä toteuttaa muistelutilaisuuksia, sitten kun kokoontumisrajoitukset vähän lieventyvät.
Vesi on rankkasateiden johdosta noussut joessa jo niin paljon, että padon yli virtaa vauhdilla. Aina yhtä sykähdyttävä hetki: turbiinisiliöön päästettiin vettä ja generaattori yhdistettiin verkkoon. No, eipä siinä kaikki. Piti vielä mennä laskemaan turbiinisäiliön tulppa alas. Se olikin kovin piukkaan juntattu laudan kanssa ylös. Terhi veti lautaa ja minä pidin tulpaa ylhäällä. Se lähtikin sitten niin vauhdilla, että sormi jäi vähän hassusti väliin. Onneksi terveyskeskus on lähellä. Mieluisa yllätys oli, kun entinen kesäopas tulikin ompelemaan sormeni. Mutta nyt on sitten sormi paketissa eikä viikkoon saa oikein tehdä mitään.
Keskiviikko 18.8.
Pitkästä aikaa pystyin hiukan keskittymään kokoelmatyöhön. Vein valmiita laatikoita Opintielle, tarkistin Even luetteloimat Suomen Kuvalehdet ja pakkasin ne odottamaan kuljetusta. Tarvasjoen kappeliseurakunnan diakonissan välineetkin ovat melkein valmiit kuljetusta varten. Kyl se siit sit...
Tiistai 17.8.
Svenska Yle tekee ohjelmaa Aurajoesta. Tekijät melovat pitkin jokea ja poikkeilevat matkan varrella sinne sun tänne, myös Nautelankoskelle. He halusivat, että kerron jotakin ruotsiksi paikasta ja sen historiasta. Onneksi olen saanut Klasin kanssa puhua ruotsia, ei ollut niin vaikeaa aloittaa. Ehdin lisäksi pilkkoa jo eilen tuomani piirakkaomenat valmiiksi. Eve lupasi leipoa lauantain traktoripäivää varten. Tarvitaan ainakin neljä makeaa piirakkaa ja kaksi suolaista. Plus suklaakakkua ja pikkuleipiä. Ja tietysti juustokakkua.
Maanantai 16.8.
Aamupäivällä lähdettiin taas pohtimaan jokipolkuasioita Kirkonkylään. Sitten kun sieltä selvittiin, tulivat Liedon kulttuuriasiantuntijat eli tuttavallisemmin kassilaiset museolle. Olimme suunnitelleet Riston lahjoitukseen liittyen asioita, mutta koska Risto ei päässyt osallistumaan kokoukseen, siirtyi se asia hamaan tulevaisuuteen.
Seurakunnan kanssa sovittiin Tarvasjoen kappeliseurakunnan diakonissan välineiden luetteloinnista. Vanhalinnan kanssa suunniteltiin muistelutilaisuutta. Suvi kun lähtee muualle töihin eikä Arttu palaa kulttuurisihteeriksi, niin jonkinlainen tyhjiö on odotettavissa hetken aikaa kunnan kulttuuritoimessa. Helinä ottaa väliaikaisesti vetovastuun.
Sunnuntai 15.8.
Varsinainen radioamatööripäivä lähetyksineen houkutteli paikalle noin 60 kävijää. Liedon päivän juhla siirrettiin sateen uhan vuoksi valtuustosaliin. Jouduin hiukan muokkaamaan puhetta, kun alunperin piti juhlan olla ulkona Annantuvan maisemissa. Lea teki taas radioamatööreille ruokaa. Sukutukimusta tekevä museovieras poikkesi ensin Tarvasjoen museoon ja tuli sitten Liedonperän kautta Nautelankoskelle. Kalervo antoi hänelle tietoja eri talojen historiasta Tarvasjoella, Nautelankoskelta hän sai Kaskalan Poron talon inventointitiedot mukaansa.
Helvi oli myllyssä ja Emma tuvassa opastamassa. Tarja ja Irmeli olivat aluksi Emman kanssa tuvassa, ruuan jälkeen Lea vapautti heidät. Matias ja Stella huolehtivat kahviosta, Tarvasjoella Arto ja Kalervo olivat Maritan lisäksi opastamassa, kun Selma huolehti kahviosta. Terhi ja minä hääräsimme joka paikan höylinä Nautelankoskella. Päivän päätteeksi huomasin, että joku oli paukauttanut käytävän oven sulkijan pois paikoiltaan. Ei auttanut, viimeisillä voimilla oli pakko hakea A-tikkaat ja kiivetä laittamaan sulkija paikoilleen.
Lauantai 14.8.
Radioamatöörit tulivat valmistelemaan huomista päivää varten. Lea teki heille ruokaa. Terhi ja minä avustimme radiomiehiä, lisäksi Terhi terhi teki traktoripäivästä tiedotteen ja lähetti medialla, minä kirjoitin huomista Liedon päivän juhlapuhetta. Matias ja Stella huolehtivat museoasiakkaista.
Perjantai 13.8.
Päivitimme Aluehallintoviraston ohjeiden mukaisen suunnitelman esille museon kahvilaan, lisäsimme myös turvalliseen museovierailuun opastavia julisteita näyttelytiloihin. Emma ja Helvi leipoivat viikonloppua varten juustokakkua ja kinkkupiirakkaa ja siinä samalla palvelivat museoasiakkaita. Ritva ja Raimo poikkesivat, nyt heillä oli mukanaan Raimon aikoinaan kotikonnuiltaan vähän pohjoisemmasta löytämä kivikautinen esine. Se osoittautui tuuraksi, hieno ja lähes ehjä. Jatkotoimenpiteistä sovittiin syksymmälle. Syksymmällä pyysin myös Kaskalan kylän menneisyydestä kiinnostunutta etäasiakasta olemaan paremmin yhteydessä. Nyt ehdin vain nopsakkaan skannata ja lähettää hänelle Kulttuuriympäristökirjasta tietoja. Terhin piti lähteä hyvissä ajoin Keisvuoren hautausmaaopastukseen, minä jäin vielä siivoamaan vessat ja kahvion ja auditorion lattiat, olivat kovasti jo pesun tarpeessa.
Torstai 12.8.
Saimme arvokkaan vieraan Ruotsista saakka, kun lapsuudenystäväni tuli käymään. Olemme yhdessä leikkineet Nautelankosken maisemissa, ja olikin mukava muistella hauskoja hetkiä yhdessä.
Keskiviikko 11.8.
Karita tuli pitämään museota avoinna ja leipomaan loppuviikkoa varten omenapiirakkaa. Helvi ja Emma menivät haastattelemaan Hennaa Kaurinkosken kylän elämästä. Terhi vetää tällä viikolla hautausmaakierroksia. Minä ryhdyin hyllyjen kokoamiseen, että saadaan hiukan taas tavaroita järjestykseen.
Tiistai 10.8.
Myllyn vesikanavan ritilän kunnostusta aloitettiin. Juha ja Martti avasivat ohivirtaussulut ja sulkivat pääkanavan. Harri tuli paikalle mittaamaan, minkä kokoinen ritilä tarvitaan. Sitten olikin Aurajokitien kulttuurirallin suunnittelun vuoro, palaveri etäkokouksena. Tapahtuma on iso ja kaksipäiväinen, ulottuu Turusta Oripäähän ja vaatii hyvää organisointia.
