Liedon museo
Museonjohtajan päiväkirja 2021
On mukava lukea jälkeenpäin, mitä kaikkea sitä on tullut tehdyksi. Sitä usein myös kysytään minulta: mitä te teette kun museo on kiinni? Suurin osa museotyöstä tapahtuu näkymättömissä, kulissien takana. Lopputulokset näkyvät näyttelyissä ja nykyään yhä useammin erilaisten sähköisten palvelujen kautta. Nämä pienet päiväkohtaiset muistiinpanot toivottavasti avaavat museotyön monipuolisuutta.
Museonjohtajan päiväkirja 2023
Perjantai 31.12.
Pieni katsaus kuluneeseen vuoteen, kun muun muassa luetteloitiin kokoelmia, tehtiin uusia haastatteluja ja litteroitiin vanhoja, luotiin kotiseutuportaalisivusto, asennettiin koskilivekamera, aurinkopaneelit ja sähköautojen latauspiste sekä uusi paloilmoitinkeskus, kunnostettiin myllärin saunan ikkunat, luiskan lattialaatat ja vesikanavan välppä, uudistettiin näyttelyitä, järjestettiin tapahtumia ja pidettiin museot avoinna niin Tarvasjoella kuin Nautelankoskellakin, leivottiin ja siivottiin, purettiin puhdetyönäyttely ja aloitettiin Laurin keräilystä ja elämästä kertovan näyttelyn kokoaminen, säilytettiin kirkon kattokruunuja ja osallistuttiin Jokipolun suunnitteluun.
Torstai 23.12.
Tero huolsi vielä vesivoimalan ennen joulutaukoa ja Johanna luetteloi ahkerasti Laurin postikortteja, numeroissa mennään jo pitkälti yli tuhannen. Laitoin kauralyhteen myllärintuvan pihalle, on sitten pikkulinnuillakin joulu.
Keskiviikko 22.12.
Jonna ryhtyi luetteloimaan Laurin esineitä. Museolla on pari isoa kaappia täynnä luetteloimattomia Laurin tavaroita Taimelan vanhassa rakennuksessa olevien lisäksi. Pari asiakastakin poikkesi kahvilla ja katsomassa rakenteilla olevaa näyttelyä. Päästin heidät vielä sisään, pystyimme pitämään turvavälit, kun ei ollut muita paikalla.
Tiistai 21.12.
Museo suljettiin yleisöltä vakavan koronatilanteen vuoksi. Suurin osa työntekijöistäkin jää jo pikkuhiljaa joululomalle.
Maanantai 20.12.
Pidettiin rääppiäiset omalle väelle Myllärintuvassa. Läsnä olivat: Anita, Eeva, Erja, Irmeli, Johanna, Jonna, Lea, Reko, Satu, Taina, Tarja, Tero, Terhi, Timo ja minä. Martti ei halunnut syödä jouluruokia ennen joulua, niin hän ei sitten osallistunut ollenkaan. Ennen ruokailua laulettiin "Joulu on taas...". Sitten kaikkien piti vuorollaan kertoa, mikä kuluneessa vuodessa on ollut mukavaa tai mieleenpainuvaa. Juotiin vielä kahvit joulutortun kera ennen kuin lähdettiin kukin tahoillemme, osa kotiin, osa jatkamaan töitä. Kaikki auttoivat pöydän korjaamisessa, Lea ja Irmeli vielä tiskasivatkin.
Perjantai 17.12.
Pienimuotoinen joulujuhla sujui hyvin. Lea tuli auttamaan, niin meitä oli sitten kolme valmistelemassa. Tarjosimme vieraille: rosollia ja kermavaahtoa, kananmunanpuolikkaita, joissa oli persiljaa päällä, suutarinlohta, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, herneitä ja luumuja, joulumakkaraa ja sinappia, vihreätä salaattia, jossa oli viinirypäleitä ja miniluumutomaatteja, kahta lajia leipää sekä juomaksi vettä tai punaviinimarjamehua. Kahvin kanssa oli joulutorttuja. Muuta ei sitten ehditty päivän aikana tehdä, paitsi Anita, joka aloitti uuden valokuvakokonaisuuden luetteloinnin.
Torstai 16.12.
Marjaana kävi hakemassa Annantuvan vajan avaimen. Tänä vuonna jouluvalot ovat hiukan maltillisemmat kuin viimeksi, vain tämä päivä ja lyhtyjä hiukan valaisemassa glögitarjoilua. Erja aloitti lehtileikkeiden luetteloinnin Dorikseen, se on tarkkuutta ja huolellisuutta vaativaa puuhaa asiasanoituksineen päivineen.
Keskiviikko 15.12.
Perjantaina on tulossa ryhmä viettämään pienimuotoista joulujuhlaa. Tämä päivä kului laatikoiden ja makkaroiden teossa. Yöksi laitoin vielä kinkunkin uuniin.
Tiistai 14.12.
Johannan postikorttiurakka etenee, nyt ollaan jo numerossa 955. Joukossa on myös ihan tähän aikaan sopivia kortteja.
Maanantai 13.12.
Irmeli sai Maailma-lehtien viimeisetkin irtolehdet sijoitettua paikoilleen. Siirryttiin urheilulehtiin. Urheilun kuva-aittojen vuosikertoja on Laurin kokoelmissa vuodesta 1950 vuoteen 1968, aika hauskoja.
Perjantai 10.12.
Tein kesäoppaiden työtodistukset ja lähetin heille tarkistettavaksi. Terhi huolehti lahjoittajista ja sopi heidän kanssaan jatkotoimenpiteistä valokuvien suhteen. Usein lahjoitusten yhteydessä haastatellaan lahjoittajia useaan otteeseen, ja valokuvien kohdalla lahjoittajat itse myös haastattelevat iäkkäämpiä sukulaisiaan tai muita henkilöitä, jotka voivat muistaa valokuviin liittyviä asioita. Henkilöiden ja paikkojen tunnistamisen lisäksi on tärkeää saada tarinat myös talteen - esimerkiksi kuvan henkilöön liittyvät elämänvaiheet ja paikkoihin liittyvät tapahtumat ja uskomukset.
Torstai 9.12.
Kaksi saksalaisturistia poikkesi museossa. He olivat tulleet laivalla Ruotsista aamulla, ja sattumalta olikin meillä ulko-ovi auki. Niinpä vierailijat tutustuivat näyttelyyn saksalaisella perinpohjaisuudella ja joivat vielä kahvit omenapiirakan kera. Virkistyneinä lähtivät sitten jatkamaan kohti Loimaata. Pääsin harjoittelemaan vuorovaikutteista opastamista heidän kanssaan. Pidän saksan kielestä hyvin paljon, ja koska vieraamme olivat kotoisin samalta seudulta kuin minun saksalaiset ystäväni, oli minun ehkä tavallista helpompi keskustella heidän kanssaan. Joka tapauksessa hiukan rupeaa hahmottumaan se, mitä olen opastamisen yhteydessä pohtinut jo pitkään, ja mikä myös Emman harjoitteluraportissa tuli esiin. Olen nimittäin lopen kyllästynyt perinteiseen opastamistyyliin, jossa opas puhua pälpättää ja ryhmä kuuntelee, ehkä esittää jonkin tarkentavan kysymyksen väliin. Sama konsepti pätee rooliopastuksiin, jossa kuulija mahdollisesti vielä enemmän kokee ulkopuolisuutta. Nyt tästä subjekti-objekti -systeemistä pitäisi päästä subjekti-subjekti -systeemiin. Saksalaisten (ja kokemukseni mukaan myös italialaisten) museovieraiden kanssa tämä jostakin syystä onnistuu helpommin.
Keskiviikko 8.12.
Nyt on aika taas yrittää saada joitakin kokonaisuuksia valmiiksi. Terhi on järjestänyt ja tarkistanut palautettavien valokuvalahjoitusten kokonaisuuksia, nyt vielä tehtiin heiluriskannerilla albumeista sellaiset versiot, joista voi nettiin laittaa selattavan issuealbumin. Kävin pikapikaa tilitoimistossa viemässä viime kuun kirjanpitomapin ja poikkesin myös Halisissa Myllärintalolla - siellä oli ehkä vielä kylmempi kuin meillä täällä Nautelankoskella. Irmeli oli sillä aikaa koristellut kahvion joulukuusenhakureissuilla, se oli kiva yllätys!
Tiistai 7.12.
Kirjoitin harjoittelutodistuksia, joihin laitoin aika yksityiskohtaisestikin työtehtäviä, joita harjoittelijat pääsivät tekemään. Kolmeen kuukauteen saa mahtumaan aika paljon, ja kun tehtävät on kirjattu, voi työnhaussa käyttää todistusta cv:n ohella kertomaan osaamisesta.
Maanantai 6.12.
Itsenäisyyspäivä on yleinen vapaapäivä, mutta osallistuin aamupäivällä seurakunnan ja kunnan järjestämään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen. Laskin seppeleen vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle.
Sunnuntai 5.12.
Koskikirkko järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti vasta nyt toisena adventtina. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina oli seurakunnan työntekijöillä kädet täynnä työtä, kun kirkko jälleen avautui pitkän kunnostusoperaation jälkeen. Kylmästä ilmasta huolimatta Koskikirkkoon osallistui kuusitoista seurakuntalaista. Kirkkokahvit tarjottiin sisällä.
Perjantai 3.12.
Martti on tarkastanut öljylyhdyt sunnuntain koskikirkkoa silmällä pitäen, muutenkin taas siistittiin yläkerran näyttelytiloja viikonloppua varten. Jean tuli käymään, keskustelimme tasa-arvosta ja toisten ihmisten kunnioittamisesta sekä siitä, mitä keinoja meillä on käytettävissä edistääksemme keskinäistä hyväksyntää ja arvonantoa.
Torstai 2.12.
Jokipolun esiintymislava oli tapetilla aamupäivällä. Samalla kun kunnantalolla olin, niin palautin Lieto-Opistolle vanhan kunnantalon työhuoneen avaimet. Tosin lukot ja ehkä ovetkin on taidettu vaihtaa jo moneen kertaan sen jälkeen, kun vuonna 2015 jouduimme tiloista luopumaan, mutta periaatteessa...
Iltapäivä kuluikin sitten taas kirjanpidon ja muun byrokratian parissa. Taina ryhtyi kirjaamaan Dorikseen lusikoiden tietoja. Samalla hän tarkistaa kuvien laadun ja tarvittaessa ottaa uuden kuvan. Paikkatieto merkitään myös tarkkaan ja tieto siitä, onko esine väliaikaisesti esimerkiksi näyttelyssä.
Keskiviikko 1.12.
Kerrankin oli sellainen hetki, että pystyimme osallistumaan käytännön koulutustapahtumaan. Varsinais-Suomen museot ry järjesti Kuralan Kylämäen kokeiluverstaassa kynttilöidentekotyöpajan. Museolle tuomisiksi saatiin enemmän tai vähemmän käsityön näköisiä kolmi- ja nelihaaraisia kynttilöitä.
Tiistai 30.11.
Ollaan museotyön ytimessä, kun Anita luetteloi valokuvia, Johanna postikortteja ja minä esineitä. Terhi tarkistaa aiemmin luetteloitujen tietoja, muuttaa tiff-muodossa skannattuja valokuvia jpg:ksi sekä siirtää isot tiffit varmuuskopioina kovalevyille pitkäaikaissäilytykseen. Näyttely saa nyt hetken odottaa, asioiden täytyy välillä antaa myös rauhassa kypsyä.
Illalla saimme kunnian osallistua Liedon kirkon kutsuvierasiltaan. Kattokruunut olivat museon auditoriossa säilytyksessä kunnostustöiden ajan, nekin tulivat hienosti esiin kaikessa loistossaan valoisassa kirkkotilassa.
Maanantai 29.11.
Laurin vuonna 1990 luetteloidut arkeologiset kokoelmat ovat olleet Turun museokeskuksessa säilytyksessä. Nyt heillä(kin) on menossa myllerrys ja mahdollinen muutto edessä, niinpä nämä itse asiassa alun perinkin vain väliaikaiseksi tarkoitetussa säilytyksessä olleet löydyt tuotiin Nautelankoskelle.
Johanna opetteli luetteloimaan esineitä, arkistoon meneviä kortteja hän onkin jo skannannut ja luetteloinut ansiokkaasti. Taina ryhtyi järjestämään lusikoita. Operaatio työhuoneen siivous eteni taas yhdellä kirjoituspöydän laatikolla.
Perjantai 26.11.
Irmeli tuli laittamaan loput Maailma-lehdet järjestykseen. Niitä olikin hiukan enemmän kuin luultiinkaan, mutta kyllä siitä selvittiin. Aikamoista salapoliisityötä taas, kun irtolehdet yritetään sijoittaa paikoilleen oikean lehden väliin.
Sain tikkuaskien kansien vitriinin kuvaan luettelointinumerot paikoilleen. Terhi opasti Anitan yhden ison valokuvakokonaisuuden luettelointiin ja sen jälkeen järjesti "hiukan" kesken jääneitä kotiseutuportaaliaineistoja.
Torstai 25.11.
Aamulla lähikoulun toinen ryhmä eskarilaisia ja viskarilaisia tuli tutustumaan museoon. Pienoismallin äärellä pohdittiin kivikauden ihmisten elämää. Lauri Nautelan kokoelmista kertovassa näyttelyssä ihasteltiin erityisesti postikortteja. Jokidioraama oli niin jännittävä, että siellä piti käydä monta kertaa. Lauri Nautelan museon näyttelyiden lisäksi käytiin myllyssä etsimässä myllärinemännän kadonneita pikkupossuja. Kosken kuohut tietysti tarkastettiin myös.
Timo ja Taina tekivät huoltotöitä sisätiloissa. Tarkastettiin näyttelytilojen valaistus ja vaihdettiin palaneiden polttimoiden tilalle uudet, harjattiin lattiat ja muutenkin katsottiin, että kaikki on kunnossa ja museo siisti sunnuntain avoinnaoloa varten. Satu toi ison valokuvalahjoituksen skannaukseen, Terhi ottaa vastuun siitä projektista. Valokuvia on paljon odottamassa tietokantaan luetteloimista. Anita ryhtyy siihen kulttuuriympäristön dokumentoinnin ohella.
Keskiviikko 24.11.
Päivä aloitettiin Jokipolkupalaverilla. Pääsimme samalla kurkistamaan kirkkoon sisälle. Remontti alkaa olkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Sattumalta saimme nauttia myös minikonsertista, kun Seppo soitti koemielessä pari kappaletta trumpetillaan. Kirkkosali valoisuudellaan teki meihin syvän vaikutuksen, hartaina istuimme hetken aikaa ihailemassa pieteetillä tehtyä työtä. Leipähuoneen perustuksia aletaan pikku hiljaa tehdä, tapasimme myös Museoviraston arkeologiryhmän, joka tarkastaa paikan ennen kuin siihen rakennetaan mitään.
Tiistai 23.11.
Aamulla lähikoulun eskarilaiset tulivat tutustumaan museoon. Lauri Nautelan museon näyttelyiden lisäksi käytiin myllyssä etsimässä myllärinemännän kadonneita pikkupossuja. Artikkelin oikolukemisen jälkeen pitikin valmistautua illan kokouksiin. Ensin kello 14 kokoontui hallitus hybridikokoukseen, sitten klo 16 jatkettiin edustajiston kokouksella.
Maanantai 22.11.
Nyt ryhdytään järjestämään kokoelmia paikoilleen. Johanna ottaa vastuun postikorteista, Terhi valokuvista, Erja lehtileikkeistä, Taina ruokailuvälineistä, Satu tekstiileistä, Pertti kirjoista ja Irmeli lehdistä. Anita skannaa ja etsii valokuvapareja, minä ryhdyn pikku hiljaa työstämään Kotiseutuportaalisivustoa.
Lauantai 20.11.
Seppo piti esitelmän näytelmän kirjoittamisen prosessista. Otsikkona oli Lauri Nautelan kertomusta etsimässä. Esitelmä oli syvällinen ja ajatuksia herättävä.
Mitä vanha esine, lehtileike, muistikirja, taideteos, valokuva, kartta voi kertoa?
Mikä on yksittäisen esineen tai kokoelman todistusvoima?
Missä tässä aineistossa on henkilön kertomus?
Millainen kertomus se on?
Perjantai 19.11.
On uskomatonta, minkälaisiin suorituksiin pystytään, kun kaikki ovat sitoutuneita ja tekevät keskittyneesti työtä aikamoisenkin paineen alla. Näyttely saatiin huomista varten erinomaiseen kuntoon. Taina kirjasi kirjastonurkan kirjojen numerot ylös, jotta pystyttiin ottamaan muiden kuin Laurin lahjoittamat kirjat pois. Vietiin tilalle Laurin kirjoja, niin ettei hylly näytä tyhjältä. Rahavitriini täydennettiin antiikin kolikoilla, ei ole tyhjiä tasoja siinäkään vitriinissä. Mutta sen se aiheutti, että kukaan meistä ei enää mahdu työhuoneeseensa ja kaikki pöydät ovat kadonneet tavararöykkiöiden alle...
Kuvat ovat vähän tylsiä, mutta oikeasti näyttelystä tulee (tai tuli, on se jo aika pitkällä) hieno.
Torstai 18.11.
Sähkökatkot aiheuttivat pientä säätöä. Turbiini pitää katkon jälkeen yhdistää verkkoon, ja se on aikamoinen manööveri. Sähkön puuttuminen ei kuitenkaan hidastanut työntekoa, ja niinpä saatiin kolmiovitriineihin lasit päälle. Johanna ja Terhi valitsivat postimerkkejä, kirjekuoria, lehtileikkeitä ja vihkosia postimerkkien keräilystä kertovaan vitriiniin, ja siitä tulikin hauskan runsas. Taina aloitti kirjahyllyn parissa, mutta rahavitriini jää kyllä huomiselle kokonaan. Tarja kävi tapaamassa Timoa ja Tainaa. Kerran kuussa pidetään aina niin sanottu kolmikantapalaveri, jossa vähän katsotaan menneeseen ja suunnitellaan tulevaa, pidetään huolta toisistamme.
Keskiviikko 17.11.
Kyllä kyllä... On se...
Tiistai 16.11.
Työterveystoimintasuunnitelman päivitys pitää tehdä aina säännöllisin väliajoin, vähintään kolmen vuoden välein. Työterveyshoitajan kanssa Teamsin avulla käytiin läpi kaikki sopimuskohdat ja tarkennettiin muutamia asioita.
Päivityspalaverin jälkeen ryhdyimme taas näyttelyn kokoamiseen. Johanna sai postikorttivitriinin kolmea korttia vaille valmiiksi, kellot löysivät paikkansa ja ruokailuvälineistäkin jo osa. Astiavitriiniin lisättiin mortteli, kivivati ja kaksi paistinpannua sekä kolmijalka.
Maanantai 15.11.
Laitetaan välillä vähän kuvia taas piristämään sivua. Näyttely yritetään saada siihen hanttiin, että torstaina voidaan sulkea kolmiovitriinit. Lauantaina on Sepon esitelmä, silloin olisi hyvä olla näyttelyn esineet paikoillaan.
Sunnuntai 14.11.
Karita ei päässyt paikalle, niin tulin sitten pitämään museota avoinna. Vierailijoita kävi jonkin verran, mutta ei ruuhkaksi asti. Leivoin raparperipiirakan, ja siitä jäi hiukan pakastettavaksikin. Maailman suloisin pikkupoika maistoi ensimmäisen kerran elämässään punaviinimarjamehua ja piti siitä niin paljon, että vanhempien pitää nyt hommata mehumaija.
Perjantai 12.11.
Lauri Nautelan posliiniesineistä on tietokantaan luetteloitu 1615 kappaletta, ja osa on vielä luetteloimatta. Näistä valittiin nyt alustavasti näyttelyyn muutama esine: lautasia, kuppeja, kannuja, kulhoja ja kaksi patsasta. Vitriineihin asettelu on oma haasteensa, kokeiltiin nyt alustavasti väriteemaa. Ajatus on myös se, että eri tehtaiden ja aikakausien esineitä tulisi mahdollisimman kattavasti esille. Heikki käväisi kysymässä Maamiesseuran juhlaa silmällä pitäen isojakokarttoja. Sepon esitelmän tiedotus saatiin kuvaa vaille valmiiksi, siivotakin piti sunnuntaita varten.
Torstai 11.11.
Johanna siirsi postimerkkivitriinin suunnittelun kokonaan alakertaan, lähelle postikortteja. Pöydälle voi konkreettisesti laittaa kortit samaan järjestykseen kuin ne vitriiniin asetellaan. Ei tule edestakaisin juoksentelua niin paljon. Marjaana on aloittanut kunnan kulttuuritoimessa Artun ja Suvin työn jatkajana. Kokoonnuimme kunnantalolla (Vanhalinnan Lauri, Lieto-Opiston Heli, kirjaston Taija, kunnasta Marjaanan lisäksi Helinä ja museosta minä) katsastamaan, mitä kulttuurille kuuluu nyt. Esille nousi myös ensi kesän Lieto-viikko, jota voisi hiukan jäntevöittää. Paljon ei näyttelyn eteen ehditty tehdä, Terhi teki tiedotusta Sepon esitelmästä ja minä etsiskelin sopivia kahvipannuja ja kattiloita esille.
Keskiviikko 10.11.
Martti, Tero ja Reko Timon johdolla laittoivat tuplat tuvan ikkunoihin. Meidän muiden aika kului näyttelyn kokoamisessa. Leluvitriini täydentyi puuhevosella ja postimerkkivitriiniäkin vähän päästiin ainakin suunnittelemaan. Kyl se siit sit...
Tiistai 9.11.
Byrokratia vaatii aikansa. Sain kokouskutsut sekä hallitukselle että edustajistolle lähetettyä. Melkein kaikilla on sähköposti, mutta kyllä vielä kirjepostiakin täytyy lähettää. Onneksi on menoa kirkolle, niin saan vietyä postiin samalla.
Maanantai 8.11.
Jouko kävi leimaamassa viestikortit. Niitä tehdään aina radioamatööripäivän jokaisesta yhteydenotosta, tänä vuonna kertyi nelisenkymmentä leimausta. Anita tallensi jo ottamiaan valokuvia, mutta kun aurinko rupesi paistamaan, hän lähtikin kuvaamaan lisää. Taina hoitaa pelakuita ja Johannan työ postikorttivitriinin kanssa edistyy mukavasti. Irmeli tuli luetteloimaan Maailma-lehtiä, joita löydettiinkin yksi laatikollinen lisää. Martti, Reko ja Tero pitävät huolta pihasta. Tero otti vastuulleen myös myllyn turbiinin rasvauksen ja muutenkin vesitilanteen tarkkailun. Aloitin lasi- ja posliinivitriinien esineiden valitsemisen, Terhi keskittyy Laurin henkilökohtaiseen elämään.
Sunnuntai 7.11.
Karita ei päässyt avoinnapitoon, mutta onneksi olin varautunut tulemaan joka tapauksessa. Kylmä tuuli pelotti vissiin, vierailijoita oli harvakseltaan. Mutta hyvä niin, ehdin jutella Karjalasta evakkona Lietoon muuttaneen museovieraan kanssa hänen lapsuudenkokemuksistaan.
Perjantai 5.11.
Kohta en enää mahdu huoneeseeni, mutta tänäänkään ei ollut aikaa raivata tilaa. Tein lainapyynnön museovirastolle niistä rautamiekoista, jotka haluaisimme tuoda näyttelyssä esille. Liisa käväisi tuomassa luonnonsuojelualueen hoitamiseen liittyviä asiapapereita, joista pitää nyt Tuomon poismenon jälkeen ruveta jonkun toisen huolehtimaan. Alustavasti sain tehtyä edustajiston vuosikokouksen asialistan. Sunnuntaita varten piti vielä siivota näyttelytilasta kaikki ylimääräinen pois.
Torstai 4.11.
Taina puhdisti ja silitti kolmiovitriineihin tulevat aluskankaat. Aseteltiin varovasti lasi tulitikkurasiavitriinin päälle ja Timo ruuvasi reunalistat paikoilleen. Pikkuapulainen tuli asiantuntijana paikalle työstämään leikkikaluvitriiniä. Näyttelyitä tehdessä on hyvä ottaa yhteys kohderyhmään jo suunnitteluvaiheessa. Me teimme nyt niin, että vitriiniin tulevat esineet otettiin valmiiksi esille ja nuori asiantuntija ryhmitteli ja asetteli ne sopivalle korkeudelle vitriiniin. Jaane kunnantalolta otti yhteyttä kirja- ja postikorttiasioissa. Kuljetettavia laatikoita oli niin paljon, etteivät mahtuneet yhteen eivätkä kahteenkaan pikkuautoon. Sain vapaaehtoisen pakettiautoilijan kiinni ja hänen kanssaan noudettiin laatikot museolle.
Keskiviikko 3.11.
Johanna aloitti postikorttien valitsemisen näyttelyyn. Luetteloimattomia postikortteja on vielä kansio- ja laatikkokaupalla, joten siinäkin menee aikaa paljon, ennen kuin kaikki ovat järjestyksessä. Saatiin tulitikkurasioiden kannet järjestykseen, niin että sen vitriinin voi sulkea. Terhi on koostanut seksologisen aineiston vitriiniä. Leivottiin iltaryhmää varten vielä omenapiirakkaa.
Tiistai 2.11.
Vanhalinnan Lauri ja Brysselin Susanna tulivat aamupäiväksi museolle. Palaverin aiheena heidän kanssaan oli museoiden ja muidenkin nähtävyyksien esille tuominen virtuaalisesti. Vein kirjanpitomapit tilitoimistoon ja iltapäivällä pyysin vielä Markkua käymään: hänen asiantuntemuksellaan saatiin armeija-aiheiset tikkuaskien kannet järjestykseen. Järjestimme kannet aselajeittain allekkain ja sitten jokaisen aselajin sisällä korkea-arvoisimmasta alkaen vasemmalta oikealle. Ylimmässä rivissä ovat yliesikuntaupseerit, toiseksi ylimmässä merivoimat, sitten maavoimat, joiden alla ilmavoimat, rajavartiolaitos ja kadetit. Rauhanturvaajat Suezilla ruskeissa puvuissaan sijoitettiin vähän erilleen.