Museonjohtajan päiväkirja 2021

On mukava lukea jälkeenpäin, mitä kaikkea sitä on tullut tehdyksi. Sitä usein myös kysytään minulta: mitä te teette kun museo on kiinni? Suurin osa museotyöstä tapahtuu näkymättömissä, kulissien takana. Lopputulokset näkyvät näyttelyissä ja nykyään yhä useammin erilaisten sähköisten palvelujen kautta. Nämä pienet päiväkohtaiset muistiinpanot toivottavasti avaavat museotyön monipuolisuutta.

Viime vuoden päiväkirjaa pääset lukemaan tästä.

Perjantai 3.12.

 

Martti on tarkastanut öljylyhdyt sunnuntain koskikirkkoa silmällä pitäen, muutenkin taas siistittiin yläkerran näyttelytiloja viikonloppua varten. Jean tuli käymään, keskustelimme tasa-arvosta ja toisten ihmisten kunnioittamisesta sekä siitä, mitä keinoja meillä on käytettävissä edistääksemme keskinäistä hyväksyntää ja arvonantoa.

Torstai 2.12.

 

Jokipolun esiintymislava oli tapetilla aamupäivällä. Samalla kun kunnantalolla olin, niin palautin Lieto-Opistolle vanhan kunnantalon työhuoneen avaimet. Tosin lukot ja ehkä ovetkin on taidettu vaihtaa jo moneen kertaan sen jälkeen, kun vuonna 2015 jouduimme tiloista luopumaan, mutta periaatteessa...

Iltapäivä kuluikin sitten taas kirjanpidon ja muun byrokratian parissa. Taina ryhtyi kirjaamaan Dorikseen lusikoiden tietoja. Samalla hän tarkistaa kuvien laadun ja tarvittaessa ottaa uuden kuvan. Paikkatieto merkitään myös tarkkaan ja tieto siitä, onko esine väliaikaisesti esimerkiksi näyttelyssä.

Keskiviikko 1.12.
 

Kerrankin oli sellainen hetki, että pystyimme osallistumaan käytännön koulutustapahtumaan. Varsinais-Suomen museot ry järjesti Kuralan Kylämäen kokeiluverstaassa kynttilöidentekotyöpajan. Museolle tuomisiksi saatiin enemmän tai vähemmän käsityön näköisiä kolmi- ja nelihaaraisia kynttilöitä.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Tiistai 30.11.
 

Ollaan museotyön ytimessä, kun Anita luetteloi valokuvia, Johanna postikortteja ja minä esineitä. Terhi tarkistaa aiemmin luetteloitujen tietoja, muuttaa tiff-muodossa skannattuja valokuvia jpg:ksi sekä siirtää isot tiffit varmuuskopioina kovalevyille pitkäaikaissäilytykseen. Näyttely saa nyt hetken odottaa, asioiden täytyy välillä antaa myös rauhassa kypsyä.

Illalla saimme kunnian osallistua Liedon kirkon kutsuvierasiltaan. Kattokruunut olivat museon auditoriossa säilytyksessä kunnostustöiden ajan, nekin tulivat hienosti esiin kaikessa loistossaan valoisassa kirkkotilassa.

Maanantai 29.11.
 

Laurin vuonna 1990 luetteloidut arkeologiset kokoelmat ovat olleet Turun museokeskuksessa säilytyksessä. Nyt heillä(kin) on menossa myllerrys ja mahdollinen muutto edessä, niinpä nämä itse asiassa alun perinkin vain väliaikaiseksi tarkoitetussa säilytyksessä olleet löydyt tuotiin Nautelankoskelle.

Johanna opetteli luetteloimaan esineitä, arkistoon meneviä kortteja hän onkin jo skannannut ja luetteloinut ansiokkaasti. Taina ryhtyi järjestämään lusikoita. Operaatio työhuoneen siivous eteni taas yhdellä kirjoituspöydän laatikolla.

press to zoom
1/1

Perjantai 26.11.
 

Irmeli tuli laittamaan loput Maailma-lehdet järjestykseen. Niitä olikin hiukan enemmän kuin luultiinkaan, mutta kyllä siitä selvittiin. Aikamoista salapoliisityötä taas, kun irtolehdet yritetään sijoittaa paikoilleen oikean lehden väliin.

Sain tikkuaskien kansien vitriinin kuvaan luettelointinumerot paikoilleen. Terhi opasti Anitan yhden ison valokuvakokonaisuuden luettelointiin ja sen jälkeen järjesti "hiukan" kesken jääneitä kotiseutuportaaliaineistoja.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Torstai 25.11.
 

Aamulla lähikoulun toinen ryhmä eskarilaisia ja viskarilaisia tuli tutustumaan museoon. Pienoismallin äärellä pohdittiin kivikauden ihmisten elämää. Lauri Nautelan kokoelmista kertovassa näyttelyssä ihasteltiin erityisesti postikortteja. Jokidioraama oli niin jännittävä, että siellä piti käydä monta kertaa. Lauri Nautelan museon näyttelyiden lisäksi käytiin myllyssä etsimässä myllärinemännän kadonneita pikkupossuja. Kosken kuohut tietysti tarkastettiin myös.

Timo ja Taina tekivät huoltotöitä sisätiloissa. Tarkastettiin näyttelytilojen valaistus ja vaihdettiin palaneiden polttimoiden tilalle uudet, harjattiin lattiat ja muutenkin katsottiin, että kaikki on kunnossa ja museo siisti sunnuntain avoinnaoloa varten. Satu toi ison valokuvalahjoituksen skannaukseen, Terhi ottaa vastuun siitä projektista. Valokuvia on paljon odottamassa tietokantaan luetteloimista. Anita ryhtyy siihen kulttuuriympäristön dokumentoinnin ohella.

Keskiviikko 24.11.
 

Päivä aloitettiin Jokipolkupalaverilla. Pääsimme samalla kurkistamaan kirkkoon sisälle. Remontti alkaa olkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Sattumalta saimme nauttia myös minikonsertista, kun Seppo soitti koemielessä pari kappaletta trumpetillaan. Kirkkosali valoisuudellaan teki meihin syvän vaikutuksen, hartaina istuimme hetken aikaa ihailemassa pieteetillä tehtyä työtä. Leipähuoneen perustuksia aletaan pikku hiljaa tehdä, tapasimme myös Museoviraston arkeologiryhmän, joka tarkastaa paikan ennen kuin siihen rakennetaan mitään.

Tiistai 23.11.
 

Aamulla lähikoulun eskarilaiset tulivat tutustumaan museoon. Lauri Nautelan museon näyttelyiden lisäksi käytiin myllyssä etsimässä myllärinemännän kadonneita pikkupossuja. Artikkelin oikolukemisen jälkeen pitikin valmistautua illan kokouksiin. Ensin kello 14 kokoontui hallitus hybridikokoukseen, sitten klo 16 jatkettiin edustajiston kokouksella.

Maanantai 22.11.
 

Nyt ryhdytään järjestämään kokoelmia paikoilleen. Johanna ottaa vastuun postikorteista, Terhi valokuvista, Erja lehtileikkeistä, Taina ruokailuvälineistä, Satu tekstiileistä, Pertti kirjoista ja Irmeli lehdistä. Anita skannaa ja etsii valokuvapareja, minä ryhdyn pikku hiljaa työstämään Kotiseutuportaalisivustoa.

Lauantai 20.11.
 

Seppo piti esitelmän näytelmän kirjoittamisen prosessista. Otsikkona oli Lauri Nautelan kertomusta etsimässä. Esitelmä oli syvällinen ja ajatuksia herättävä.

Mitä vanha esine, lehtileike, muistikirja, taideteos, valokuva, kartta voi kertoa?

Mikä on yksittäisen esineen tai kokoelman todistusvoima?

Missä tässä aineistossa on henkilön kertomus?

Millainen kertomus se on?

Perjantai 19.11.

On uskomatonta, minkälaisiin suorituksiin pystytään, kun kaikki ovat sitoutuneita ja tekevät keskittyneesti työtä aikamoisenkin paineen alla. Näyttely saatiin huomista varten erinomaiseen kuntoon. Taina kirjasi kirjastonurkan kirjojen numerot ylös, jotta pystyttiin ottamaan muiden kuin Laurin lahjoittamat kirjat pois. Vietiin tilalle Laurin kirjoja, niin ettei hylly näytä tyhjältä. Rahavitriini täydennettiin antiikin kolikoilla, ei ole tyhjiä tasoja siinäkään vitriinissä. Mutta sen se aiheutti, että kukaan meistä ei enää mahdu työhuoneeseensa ja kaikki pöydät ovat kadonneet tavararöykkiöiden alle...

Kuvat ovat vähän tylsiä, mutta oikeasti näyttelystä tulee (tai tuli, on se jo aika pitkällä) hieno.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Torstai 18.11.

Sähkökatkot aiheuttivat pientä säätöä. Turbiini pitää katkon jälkeen yhdistää verkkoon, ja se on aikamoinen manööveri. Sähkön puuttuminen ei kuitenkaan hidastanut työntekoa, ja niinpä saatiin kolmiovitriineihin lasit päälle. Johanna ja Terhi valitsivat postimerkkejä, kirjekuoria, lehtileikkeitä ja vihkosia postimerkkien keräilystä kertovaan vitriiniin, ja siitä tulikin hauskan runsas. Taina aloitti kirjahyllyn parissa, mutta rahavitriini jää kyllä huomiselle kokonaan. Tarja kävi tapaamassa Timoa ja Tainaa. Kerran kuussa pidetään aina niin sanottu kolmikantapalaveri, jossa vähän katsotaan menneeseen ja suunnitellaan tulevaa, pidetään huolta toisistamme.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Keskiviikko 17.11.

Kyllä kyllä... On se...

press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Tiistai 16.11.

Työterveystoimintasuunnitelman päivitys pitää tehdä aina säännöllisin väliajoin, vähintään kolmen vuoden välein. Työterveyshoitajan kanssa Teamsin avulla käytiin läpi kaikki sopimuskohdat ja tarkennettiin muutamia asioita.

 

Päivityspalaverin jälkeen ryhdyimme taas näyttelyn kokoamiseen. Johanna sai postikorttivitriinin kolmea korttia vaille valmiiksi, kellot löysivät paikkansa ja ruokailuvälineistäkin jo osa. Astiavitriiniin lisättiin mortteli, kivivati ja kaksi paistinpannua sekä kolmijalka.

press to zoom
press to zoom
1/1

Maanantai 15.11.

Laitetaan välillä vähän kuvia taas piristämään sivua. Näyttely yritetään saada siihen hanttiin, että torstaina voidaan sulkea kolmiovitriinit. Lauantaina on Sepon esitelmä, silloin olisi hyvä olla näyttelyn esineet paikoillaan.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Sunnuntai 14.11.

Karita ei päässyt paikalle, niin tulin sitten pitämään museota avoinna. Vierailijoita kävi jonkin verran, mutta ei ruuhkaksi asti. Leivoin raparperipiirakan, ja siitä jäi hiukan pakastettavaksikin. Maailman suloisin pikkupoika maistoi ensimmäisen kerran elämässään punaviinimarjamehua ja piti siitä niin paljon, että vanhempien pitää nyt hommata mehumaija.

Perjantai 12.11.

Lauri Nautelan posliiniesineistä on tietokantaan luetteloitu 1615 kappaletta, ja osa on vielä luetteloimatta. Näistä valittiin nyt alustavasti näyttelyyn muutama esine: lautasia, kuppeja, kannuja, kulhoja ja kaksi patsasta. Vitriineihin asettelu on oma haasteensa, kokeiltiin nyt alustavasti väriteemaa. Ajatus on myös se, että eri tehtaiden ja aikakausien esineitä tulisi mahdollisimman kattavasti esille. Heikki käväisi kysymässä Maamiesseuran juhlaa silmällä pitäen isojakokarttoja. Sepon esitelmän tiedotus saatiin kuvaa vaille valmiiksi, siivotakin piti sunnuntaita varten.

Torstai 11.11.

Johanna siirsi postimerkkivitriinin suunnittelun kokonaan alakertaan, lähelle postikortteja. Pöydälle voi konkreettisesti laittaa kortit samaan järjestykseen kuin ne vitriiniin asetellaan. Ei tule edestakaisin juoksentelua niin paljon. Marjaana on aloittanut kunnan kulttuuritoimessa Artun ja Suvin työn jatkajana. Kokoonnuimme kunnantalolla (Vanhalinnan Lauri, Lieto-Opiston Heli, kirjaston Taija, kunnasta Marjaanan lisäksi Helinä ja museosta minä) katsastamaan, mitä kulttuurille kuuluu nyt. Esille nousi myös ensi kesän Lieto-viikko, jota voisi hiukan jäntevöittää. Paljon ei näyttelyn eteen ehditty tehdä, Terhi teki tiedotusta Sepon esitelmästä ja minä etsiskelin sopivia kahvipannuja ja kattiloita esille.

Keskiviikko 10.11.

Martti, Tero ja Reko Timon johdolla laittoivat tuplat tuvan ikkunoihin. Meidän muiden aika kului näyttelyn kokoamisessa. Leluvitriini täydentyi puuhevosella ja postimerkkivitriiniäkin vähän päästiin ainakin suunnittelemaan. Kyl se siit sit...

Tiistai 9.11.

Byrokratia vaatii aikansa. Sain kokouskutsut sekä hallitukselle että edustajistolle lähetettyä. Melkein kaikilla on sähköposti, mutta kyllä vielä kirjepostiakin täytyy lähettää. Onneksi on menoa kirkolle, niin saan vietyä postiin samalla.

Maanantai 8.11.

Jouko kävi leimaamassa viestikortit. Niitä tehdään aina radioamatööripäivän jokaisesta yhteydenotosta, tänä vuonna kertyi nelisenkymmentä leimausta. Anita tallensi jo ottamiaan valokuvia, mutta kun aurinko rupesi paistamaan, hän lähtikin kuvaamaan lisää. Taina hoitaa pelakuita ja Johannan työ postikorttivitriinin kanssa edistyy mukavasti. Irmeli tuli luetteloimaan Maailma-lehtiä, joita löydettiinkin yksi laatikollinen lisää. Martti, Reko ja Tero pitävät huolta pihasta. Tero otti vastuulleen myös myllyn turbiinin rasvauksen ja muutenkin vesitilanteen tarkkailun. Aloitin lasi- ja posliinivitriinien esineiden valitsemisen, Terhi keskittyy Laurin henkilökohtaiseen elämään.

Sunnuntai 7.11.

Karita ei päässyt avoinnapitoon, mutta onneksi olin varautunut tulemaan joka tapauksessa. Kylmä tuuli pelotti vissiin, vierailijoita oli harvakseltaan. Mutta hyvä niin, ehdin jutella Karjalasta evakkona Lietoon muuttaneen museovieraan kanssa hänen lapsuudenkokemuksistaan.

Perjantai 5.11.

Kohta en enää mahdu huoneeseeni, mutta tänäänkään ei ollut aikaa raivata tilaa. Tein lainapyynnön museovirastolle niistä rautamiekoista, jotka haluaisimme tuoda näyttelyssä esille. Liisa käväisi tuomassa luonnonsuojelualueen hoitamiseen liittyviä asiapapereita, joista pitää nyt Tuomon poismenon jälkeen ruveta jonkun toisen huolehtimaan. Alustavasti sain tehtyä edustajiston vuosikokouksen asialistan. Sunnuntaita varten piti vielä siivota näyttelytilasta kaikki ylimääräinen pois.

Torstai 4.11.

Taina puhdisti ja silitti kolmiovitriineihin tulevat aluskankaat. Aseteltiin varovasti lasi tulitikkurasiavitriinin päälle ja Timo ruuvasi reunalistat paikoilleen. Pikkuapulainen tuli asiantuntijana paikalle työstämään leikkikaluvitriiniä. Näyttelyitä tehdessä on hyvä ottaa yhteys kohderyhmään jo suunnitteluvaiheessa. Me teimme nyt niin, että vitriiniin tulevat esineet otettiin valmiiksi esille ja nuori asiantuntija ryhmitteli ja asetteli ne sopivalle korkeudelle vitriiniin. Jaane kunnantalolta otti yhteyttä kirja- ja postikorttiasioissa. Kuljetettavia laatikoita oli niin paljon, etteivät mahtuneet yhteen eivätkä kahteenkaan pikkuautoon. Sain vapaaehtoisen pakettiautoilijan kiinni ja hänen kanssaan noudettiin laatikot museolle.

Keskiviikko 3.11.

Johanna aloitti postikorttien valitsemisen näyttelyyn. Luetteloimattomia postikortteja on vielä kansio- ja laatikkokaupalla, joten siinäkin menee aikaa paljon, ennen kuin kaikki ovat järjestyksessä. Saatiin tulitikkurasioiden kannet järjestykseen, niin että sen vitriinin voi sulkea. Terhi on koostanut seksologisen aineiston vitriiniä. Leivottiin iltaryhmää varten vielä omenapiirakkaa.

Tiistai 2.11.

Vanhalinnan Lauri ja Brysselin Susanna tulivat aamupäiväksi museolle. Palaverin aiheena heidän kanssaan oli museoiden ja muidenkin nähtävyyksien esille tuominen virtuaalisesti. Vein kirjanpitomapit tilitoimistoon ja iltapäivällä pyysin vielä Markkua käymään: hänen asiantuntemuksellaan saatiin armeija-aiheiset tikkuaskien kannet järjestykseen. Järjestimme kannet aselajeittain allekkain ja sitten jokaisen aselajin sisällä korkea-arvoisimmasta alkaen vasemmalta oikealle. Ylimmässä rivissä ovat yliesikuntaupseerit, toiseksi ylimmässä merivoimat, sitten maavoimat, joiden alla ilmavoimat, rajavartiolaitos ja kadetit. Rauhanturvaajat Suezilla ruskeissa puvuissaan sijoitettiin vähän erilleen.

press to zoom
press to zoom
1/1

Maanantai 1.11.

Kirjanpitoa ja tulitikkulaatikkovitriinin tekoa, valokuvakokoelmien luettelointinumerointien tarkistamista ja työntekijöiden neuvomista uusissa työtehtävissä. Kirsti ja Markkukin poikkesivat, palaveerattiin veteraanitoimikunnan nettisivuista.

Perjantai 29.10.

Viimeisenä työpäivänään Emma ja Eve järjestivät kokoelmienhoitohuoneessa vielä pakkaamista odottavat esineet laatikoihin ja etsivät niille säilytystiloista paikat. Kaikki viimeistelyä vaille valmiit työt tehtiin iloisin mielin mutta hiukan surullisissakin tunnelmissa loppuun. Eve sai pelit ja leikit -vitriinin valmiiksi ja piirrettyä esinekartat, Emman ikonit tulivat valmiiksi jo aiemmin. Leivoin viikonloppua varten omenapiirakan ja aloitin tikkuaskivitriiniä, mutta totesin sen niin aikaa vieväksi, että en saa missään tapauksessa kantta kiinni sunnuntaiksi. Jääpi sitten ensi viikkoon.

press to zoom
1/1

Torstai 28.10.

Emma ja Eve pääsivät vielä toiseksi viimeisenä työpäivänä kulttuuriympäristön dokumentointitöihin, kun Juhan projekti myllärin saunan ikkunoiden parissa tuli valmiiksi. Dokumentoinnissa edetään usein yleisestä yksityiskohtiin. Ensin sijoitetaan dokumentoitava kohde maisemaan, sitten yleiskuva ja sitten yksityiskohdat. Onpas hyvä, kun on taas ehjät ikkunat somassa saunakeittolassa. Taina imuroi koko yläkerran, huomenna voi mopata viikonloppua varten. Anita luetteloi valokuvia, Terhi opasti häntä photoshopin käytössä.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Keskiviikko 27.10.

Emma ja Eve käärivät kirkkosilkit kahden silkkipaperin välissä rullan ympärille. Veimme ne heti Opintien tekstiilivarastoon säilytykseen. Samalla Emma ja Eve näkivät taideteosten, maalöytöjen, lasi- ja posliiniesineiden sekä huomekalujen tulevat säilytyshuoneet. Kirkonkylässä kun oltiin, niin poikettiin hakemaan kananmunia ja leivinjauhetta, voidaan taas leipoakin. Museolla Emma kirjasi ikonivitriinin tiedot ylös ja piirsi esinekartat vitriinin hyllyistä. Eve työskenteli pelit, leikit ja harrastkset -vitriinin parissa, minä laitoin musiikki- ja kirjoitusvälinevitriinin esineet paikoilleen ja tein hyllykartat.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Tiistai 26.10.

Kuvasin loput liitupiiput ja vein vitriineihin. Marraskuussa vietetään valtakunnallista sateenkaarikuukautta, sovittiin Sepon kanssa esitelmästä, jossa hän valottaa Lauri Nautelasta kertovan näytelmän kirjoittaminen prosessia. Terhi kävi viemässä Airille digitoitavana olleen aineiston. Airi oli etsinyt lisää valokuvia, jotka liittyvät Liedon karjalaisiin ja evakkotarinoihin. Pohdittiin myös lehtileikkeiden luettelointia - onko järkevää luetteloida kirjoille tehdylle saatekaaviopohjalle vai arkistoaineiston... Päädyimme kirjoihin, se jotenkin luontui mukavammin. Käytäntö oikeastaan sen sitten näyttää, oliko ratkaisu hyvä.

Maanantai 25..10.

​​

Aina neljän vuoden välein vaihtuu Nautelankoski-säätiön hallituksen puheenjohtaja. Jussi tuli tutustumaan museon toimintaan. Kävimme läpi museon taloutta ja hiukan myös ehdimme kokoelmatoimintaakin ihmetellä.

Perjantai 22.10.

Leivoin omenapiirakan sunnuntaita varten ja siivosin keittiön. Timo teki tarjottimille tukevampia telineitä. Martti huolsi ruohonleikkurin, sitä tuskin enää tänä vuonna tarvitaan. Loppupäivän vietinkin sitten taloushallinnon parissa.

Torstai 21.10.

Turun yliopiston museologian opiskelijat Maijan johdolla tulivat perinteiselle museovierailulle. Teemana on museo yhteisössään. Kotiseutuportaali on yksi hyvä esimerkki siitä, miten museo on kiinni myös tässä päivässä. Emma ja Eve kertoivat kokemuksistaan harjoittelijoina. Sattumalta yhden opiskelijan isovanhempaa on haastateltu aikoinaan hänen muistoistaan ja elämästään Liedossa. Etsin ja löysinkin haastattelun.

Taina laittoi pelargoneille hyönteistorjunta- ja lannoitetikut ja kasteli. Timo etsi ja löysi vitriinien kiinnityslistat, sen jälkeen hän ryhtyi urakoimaan tarjottimien telineitä. Minäkin sain liitupiippuja taas kuvattua, nyt mennään jo numerossa 6024.

Keskiviikko 20.10.

Jokipolun rappuset ja koulun saunakeittolan rauniot ja niihin liittyvät asiat vaativat taas huomiota. Pienessä mukavassa tihkusateessa palaveerattiin tekijöiden kanssa, työryhmästä minun lisäkseni vain Marika ja Päivi uhmasivat sadetta. Anitan kanssa etsittiin vanhoja valokuvia kylistä, hän voi pikku hiljaa ottaa vastuuta myös kuvien valitsemisesta. Ehdin ottaa kuvan 25 liitupiipun katkelmasta ja liittää saatetietokaavioiden yhteyteen, vielä 157 odottaa kuvaamista.

Tiistai 19.10.

Reea tuli aamupäivällä tervehtimään Johannaa pitkästä aikaa ja Jarkko allekirjoittamaan muutamia papereita. Päivitin nettisivuille museon tarjoamia tutustumiskäyntejä varhaiskasvatukselle ja kouluille. Myös kalenterisivu vaati päivitystä, ehkä siitä nyt tuli hiukan helpommin ymmärrettävä. Liitupiiput olivatkin kuvaamatta, siinä meni loppupäivä eikä riittänytkään. Emma sai ikonivitriinin aika hyvään malliin ja Eve aloitti esineiden laittamista pelit, leikit ja vapaa-aika -vitriiniin. Taina huolehti pelakuista ja puhdisti loput vitriinit, kun Timo laittoi palaneiden lamppujen tilalle uusia.

Maanantai 18.10.

Karita pärjäsi eilen museossa hyvin, niin minä pystyin pitämään vapaan viikonlopun. Lepo on tarpeen, että jaksaa taas työskennellä. Aamupäivällä Eve ja Emma jatkoivat lahjoittajien haastattelua ja minä opastin ryhmää. Sitten Eve ryhtyi skannaamaan valokuvalahjoitusta, Emma aloitti ikonivitriinin kanssa ja minä ihmettelin liitupiippuja. Taina kantoi pelakuut tuvasta Lauri Nautelan museon puolelle talvehtimaan, kun ensin kokosimme pöydän niille.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Perjantai 15.10.

Anita tuli harjoittelemaan kuvien siirtoa ja rajaamista sekä tallettamista oikeihin kansioihin. Puhdetyönäyttelyssä lainassa olleet tarvasjokelaiset esineet tultiin noutamaan. Samalla puhuttiin hiukan Tarvasjoen esihistoriasta. Kävikin ilmi, että lainanantajat asuvat kivikautisen asuinpaikan lähellä. Suurin osa heidän vanhempiensa aikoinaan tekemistä maalöydöistä on jo aikoinaan toimitettu museoon, mutta yksi on vielä toimittamatta. Sovittiin, että joku päivä joko me lähdemme käymään Tarvasjoella tai he tuovat esineen tänne Nautelankoskelle. Usein on hyvä mennä paikan päälle, niin saa otettua löytöpaikasta valokuvia eri suunnista ja laitettua löytöpaikan kartalle.

Uutta näyttelyä ei paljon ehditty rakentaa. Emma selvitti kirjoitustelineen tietoja ja minä kuvasin esille tulevat plootut.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Torstai 14.10.

Reea tuli tapaamaan Teroa ja muitakin työmiehiä. Tero ottaa vastuuta luontopolusta, Reko ryhtyy taas hakettamaan, Martti huolehtii pihasta ja puutarhasta. Juha kunnostaa myllärinsaunan ikkunoita ja Timo etsiskelee vitriinien laseja ja kiinnityslistoja. Iltapäivällä vielä Tarja tuli Tainaa tapaamaan. Taina on nyt huolehtinut imuroinnista ja vitriinien pyyhkimisestä, kun minä keskityn esineiden valitsemiseen.

Illan ryhmävierailijoille laitoimme tarjolle kahvin kanssa kinkku- ja omenapiirakkaa aika hienoihin astioihin, Maila nimittäin lahjoitti museolle itse maalaamiaan posliineja. Minä opastin kivikauden näyttelyssä ja kerroin Lauri Nautelasta ja tulevasta näyttelystä, Terhi opasti tuvassa. Lea oli mukana ryhmässä ja auttoi meitä.

press to zoom
1/1

Keskiviikko 13.10.

Juha sai vitriinienpuhdistusurakkansa valmiiksi. Siirrettiin pömpelit näyttelytilaan odottamaan pohjakankaita. Anitan kanssa mietittiin, miten olisi järkevintä luetteloida nyt otettavat kulttuuriympäristön dokumentointivalokuvat. Päätimme laittaa ne kategorian A eli kulttuuriympäristön alle, siellä jokaiselle kylälle oma päänumero, alanumero kiinteistön tai muun olennaisen kuvassa näkyvän kohteen mukaisesti. Muutama museovieraskin poikkesi, onneksi Irmeli oli paikalla ja pystyi irrottautumaan lehtien luetteloinnista hetkeksi. Laitoin äänilevy- ja kirjoitusvitriiniin muutaman esineen, ja hieman toisesta kädestä vaurioitunut Kristus-patsas pääsi ikonivitriinin alahyllyä koristamaan. Katsotaan nyt sitten, toimiiko tämä ajatusmalli.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Tiistai 12.10.

Mika soitti aamulla ja pyysi minua käymään Jokipolulla saunakeittolan raunioilla kertomassa rappusten tekijöille, miten lava ja rappuset voidaan rakentaa, etteivät rauniot tuhoudu. No, siinä sitten katsottiin tekijöiden kanssa asioita eri suunnista, ja minä kerroin heille myös vanhasta tiestä, joka on johtanut koululta saunalle. Tie on ollut hiukan hankalasti hahmotettavissa aiemmin, mutta nyt, kun lehdet ovat pudonneet puista ja pensaista, se on aivan selvästi näkyvissä. Kuvissa näkyy vähän huonosti. Tekijöiden kanssa päätettiin, että eivät vielä rakenna rappusia, kun niistä on tulossa todella hankalat ja kummalliset kaikkine mutkineen ja tasanteineen. Jospa vanhaa tienpohjaa voisi sittenkin käyttää reittinä...

Museolla Eve ja Terhi olivat törmänneet kummalliseen ilmiöön: dvd:hen, johon Eve digitoi kaksi videotiedostoa, oli jostakin tyhjästä ilmestynyt kolmas videotiedosta. Kaksi Even digitoimaa tiedostoa liittyi samaan asiaan, mutta tämä itsekseen ilmestynyt oli jotakin aivan muuta: siinä oli kuvattuna maataloustöitä, ripillepääsy, kansantanhuja ja ainakin yhdet häät. Video muistutti yhden aiemmin lahjoitetun kokoelman digitoituja videoita, mutta outo juttu.

Maarit soitti 1990-lopulla vastaanotetusta lahjoituksesta, joka on ollut Turussa säilytystiloissa jo siis jonkin aikaa. Toivottavasti esineet löytävät uuden kodin joko Mynämäelta tai Loimaan Sarka-museosta. Esineet ovat Mietoisista, joten ne eivät ihan ensisijaisesti ole Liedon museon kokoelmiin liitettäviä, vaikka silloin aikoinaan otimmekin vastuun niiden kuljettamisesta ja lahjakirjan kirjoittamisesta. Samalla puhuimme Lauri Nautelan arkeologisen kokoelman säilytyksestä. Lupasin neuvotella Museoviraston kanssa, josko ne tulisivat Lietoon säilytykseen.

press to zoom
press to zoom
press to zoom
1/1

Maanantai 11.10.

Tein hiukan kirjanpitoa ja laskutusta aamupäivällä. Työmiehet kantoivat kolmiovitriinien kehikot myllärintuvan vintiltä kahviotilaan odottamaan puhdistusta. Talvehtimaan asettuneet perhoset heräsivät lämmössä, joten Taina toimi hetken aikaa perhoskuiskaajana ennen kuin imuroi kehikot.

Klas poikkesi pitkästä aikaa ja kertoi jännittävistä kansainvälisistä hankkeista, joita he Outokummussa virittelevät. Krisse ilmoittautui vapaaehtoiseksi tarinankirjoittajaksi Kotiseutuportaalisivustohankkeeseen. Annoimme Liedon vanha rakennuskanta ja kulttuurimaisema -kirjan Krisselle pohjaksi: siitä on apua, kun hän tutkii vanhoja sanomalehtiartikkeleja ja niiden pohjalta kirjoittaa kylien elämästä.

press to zoom
1/1

Sunnuntai 10.10.